"Minä muistan", sanoi Myra. "Säilytin sitä kirjesalkussani. Hän otti sen siitä ja katseli sitä monesti. Minä puhuin hänelle usein sinusta."
"Hän esitti itsensä yksinkertaisen suoravasti", jatkoi Mrs. Dalmain, "ja sitten — emme kumpainenkaan tienneet kuinka se oikein kävi päinsä — juttelimme muutaman minuutin perästä keskenämme kuin vanhat tuttavat. Minä luulen että hän puolestaan käsitti minun kykenevän vastaisuudessa lohduttamaan sinua — näetkös että sinä olet hänen ainoa ajatuksensa; myöskin luulen hänen toivoneen että hän minun välitykselläni saisi sinun myöntämään hänelle sen mitä varten hän oli matkalle lähtenyt — mahdollisuuden esittää sinulle anteeksipyyntönsä. Luonnollisesti ei meillä kummallakaan ollut vähintäkään aavistusta siitä ettei eilinen sähkösanoma ollut todenperäinen. Hän aikoo lähteä Amerikkaan aivan pian, mutta ei voi pakottaa itseään jättämään taakseen Englantia ennenkun on pyytänyt ja saanut sinulta anteeksi. Hän olisi kirjoittanutkin, mutta ei tuntenut kykenevänsä tulkitsemaan asiaansa kuivilla paperilehdelle häthätää töhrätyillä selityksillä. Hänen rakkautensa sinuun on sitä hyvin suurta, oikeata rakkautta, Myra."
"Oi Jane", voihkasi lady Ingleby, "minä en voi päästää häntä menemään! Ja kuitenkaan — en voi mennä naimisiinkaan hänen kanssaan. Minä rakastan häntä koko olentoni joka hiukkasella, ja kuitenkaan en voi luottaa häneen. Oi Jane, mitä minun pitää tehdä?"
"Sinun pitää antaa hänelle tilaisuutta korjata erhetyksensä ja näyttää olevansa se mies joksi hänet tunnemme. Sano hänelle ilman mitään selittelyjä samaa kuin juuri sanoit minulle: ettet voi päästää häntä menemään; ja tarkkaa kuinka hän vastaanottaa sen. Kuulehan, Myra. Harvojen viime tuntien odottamattomat tapaukset oikeuttavat sinut suomaan Jim Airthille tämän tilaisuuden. Sinun ei pidä ilmaista hänelle viime uutisia. Vuosia sitten kun Garth ja minä olimme korjaamattoman erehdyksen kautta joutuneet samallaiseen toivottomaan asemaan, keksi Deryck keinon jolla pääsimme selviämään siitä. Hän neuvoi Garthia tuntemaan sokeutensa ja lausumaan mielipiteen, joka hänellä olisi voinut olla ainoastaan näkevänä; se selvittäisi sotkuisen vyyhden. Minun ei ole tarvis väsyttää sinua kaikkien yksityisseikkain mainitsemisella; mutta niin juuri kävikin kuin Deryck aavisti, ja siitä oli tuloksena meidän suuri onnemme. No, nyt sinun asemassasi ollen pitää sinun antaa Jim Airthille tilaisuus tulla tuntemaan hulluutensa, saavuttaa takaisin itsekunnioituksensa ja osottaa ansaitsevansa sinun luottamuksesi. Oletko kertonut kenellekään toisesta Kairon sähkösanomasta?"
"En ole nähnyt ketään", sanoi lady Ingleby, "siitä hetkestä alkaen kuin
Sir Deryck lähti luotani ja sinä astuit sisään."
"Se on hyvä. Siis olette sinä ja Deryck ainoat ihmiset koko Englannissa jotka siitä tietävät. Jim Airth ei aavistakaan että hänen asemassaan on sitten eilispäivän tapahtunut mitään muutosta. Käsitätkö mitä se hänelle merkitsee, Myra?"
Lady Inglebyn kalpeat kasvot lehahtivat helakan punaisiksi. "Oi Jane, minä en uskalla! Jos hän taasen hairahtuisi…"
"Hän ei hairahdu", vastasi lady Dalmain hyvin päättäväisesti; "mutta jos hän niin tekisi, niin hän osottaisi — kuten sanoit — olevansa arvoton nauttimaan sinun luottamustasi. Sitte — voit antaa hänelle anteeksi ja päästää hänet menemään."
"Oi Jane, minä toivoisin ettet sinä olisi niin täsmällinen ihminen. Minä olen niin peloissani; mutta oikeassa sinä olet. Ja, oma rakas kulta, älä jätä minua. Ole minun luonani tämä koetus loppuun asti."
"Minä en ole poissa Garthin luota ainoatakaan yötä, kuten tiedät", sanoi Mrs. Dalmain. "Mutta hän ja pikku Geoff saapuivat tänä aamuna Overdeneen; ja jos sinun autonkuljettajasi voi kyyditä minut sinne illaksi, niin olen luonasi niin kauvan kuin tarvitset minua."