"MITÄ ME KIRJOITAMMEKAAN?"
Moorheadin majatalon halli tuntui hyvin tutulta ja kodikkaalta Jim Airthista ja Myrasta, kun he sinne saavuttuaan seisoivat yhdessä katsellen ympärilleen.
Jim oli pannut sydämenasiakseen viedä vaimonsa sinne vihkimispäivänsä illalla. Sen vuoksi he olivat lähteneet kaupungista heti juhlamenojen päätyttyä; söivät päivällistä matkalla ja seisoivat vihdoin, kuten niin monesti ennenkin olivat seisoneet toisilleen hyvää yötä toivottaessaan, öljylampun valjussa valossa marmoripöydän ääressä.
"Oi rakas Jim", kuiskasi Myra, vetäen syrjään matkavaippaansa, "eikö tämä kaikki näytä niin hassulta? Katsohan tuota vanhaa kelloa! Viisi minuuttia yli 10. Murgatroyd-neidit ovat varmastikin jo menneet yläkertaan jäykässä juhlasaatossa täsmälleen neljä minuuttia sitten. Katsopas peuranpäätä! Tuohon ylimmäiseen sarvenkärkeen sinä aina ripustit hattusi."
"Myra…"
"Niin, rakkaani. Oi, minä toivon että Murgatroydit ovat vielä täällä. Katsotaanpas vieraskirjaan. Aivan niin, kas tuossa! Siinä on heidän nimensä ja tulopäivänsä, mutta lähtöpäivästä ei merkkiäkään. Ja — oi rakkahimpani — tuossa on 'Jim Airth' aivan niinkuin sen ensiksi näin; ja aivan sen alla 'Mrs. O'Mara'! Kuinka hyvin muistan kun katsahdin taakseni portaidenkäänteessä ja näin sinun tulevan ja lukevan sen ja minä toivoin että olisin kirjoittanut paremmin."
"Myra!…"
"Niin, rakkaani. Tiedätkös että nyt lähden yläkertaan ja puran tavarat matkalaukuista. Sitten tulen ulos kuusamamajaan ja istun luonasi kun sinä tupakoit. Eikä meidän tarvitse välittää siitä että on myöhä; sillä nuo armaat neidit eivät tiedä lainkaan meidän palanneen eivätkä siis nuku ovet raollaan. Mutta oi Jim, sinun täytyy — vaikka olisi kuinka myöhäistä — paukuttaa kengilläsi käytävän permantoa, jotta melu saa Susanna-neidin sydämen pamppailemaan odottamattomasta riemusta."
"Myra! Kuule mitä sanon! Vaimo-kultaseni…"
"Kyllä, armaani, kyllä tiedän! Mutta minä olen varma siitä että muuan 'täti Ingleby' juuri kurkistaa ulos pienestä konttoripesäsestään käytävän toisessa päässä; myöskin on Polly lopettanut auttamasta Samia kantamaan matkatavaroitamme yläkertaan, ja minä voin tuntea kuinka hän juuri kurottuu eturuumiillaan kaidepuun yli! Malta nyt vielä pikku hiukkanen aikaa, rakas Jim. Riipustakaamme nyt nimemme vieraskirjaan. Mitä me kirjoitammekaan? Oikeastaan olemme velvolliset antamaan heidän tietää keitä me olemme. Ajatteles kuinka jännittävää Murgatroyd-neideille! Mutta tällä kertaa aijon merkitä itseni sillä nimellä, jota ylitse kaikkien nimien olen hartaimmin halunnut kantaa."