Hän vaikeni, ja lady Inglebyn anova katse odotti kiihkeänä hänen tuomiotaan.
"Virkistyslepo", virkkoi tohtori lopulta ratkaisevasti. "Kauhistus, ei toki!" huusi Myra. "Tahtoisitteko salvata minut neljän seinän sisään, ahtaa minuun riisiputinkia ja sen semmoista mitä enimmän inhoan, lähettää kamalan naisihmisen minua hieromaan, hankaamaan ja mukiloimaan ja kertomaan minulle hirveitä juttuja, pidättää minulta kaikki ystäväni ja kirjeet ja kirjat ja uutiset; ja sitten kuuden viikon kuluttua päästää minut jälleen maailmaan ulkomuoto turmeltuna ja ilman ainuttakaan tervettä ajatusta mistään asiasta auringon alla? Rakas tohtori, ajatelkaa sitä! Lihavana ja tylsämielisenä! Oi, antakaa minulle jotain pullorohtoa pudistettavaksi ja otettavaksi kolme kertaa päivässä — ja päästäkää minut menemään!"
Tohtori hymyili. Hän oli kuuluisa tyvenestä kärsivällisyydestään.
"Teidän hieman räikeävärinen kuvauksenne, rakas lady Ingleby, sopii sellaiseen virkistyslepoon, jollaista minä harvoin, jos koskaan, suositan. Teihin nähden se ei olisi ainoastaan hyödytön, vaan vahingollinenkin. Me emme hyötyisi mitään sulkemalla teidät sen ainoan henkilön seuraan, joka teitä kiusaa ja josta meidän on saatava teidät vapautetuksi."
"Kuka se henkilö on?" kysyi Myra suurin silmin.
"Hyvin miellyttävä henkilö muuhun ihmiskuntaan nähden", hymyili tohtori, "mutta hyvin vahingollinen teille juuri tällä haavaa."
"Mutta kuka?" kysyi Myra jälleen. "Ketä te voitte tarkottaa?"
"Tarkotan lady Inglebytä", vastasi tohtori vakavasti. "Kun lähetän teidät virkistyslepoon, on lady Ingleby huolineen ja suruineen, pelkoineen ja epäilyksineen jätettävä jälelle. Lähetän teidät erääseen pieneen kylään kauas muusta maailmasta, Cornwallin karulle merenrannikolle, missä te ette tunne ketään eikä kukaan tunne teitä. Teidän on mentävä sinne tuntemattomana, otettava nimeksenne jokin 'neiti' tai 'rouva' — mikä hyvänsä. Virkistysleponne ensimäinen pykälä on, että teidän on irtauduttuva joksikin aikaa lady Inglebyn asemasta, tilasta ja huolista. Teidän on annettava tieto lähimmille ystävillenne ja ilmotettava heille, että aiotte vetäytyä yksinäisyyteen ja ettei heidän pidä kirjottaa teille ennenkuin saavat jälleen kuulla teistä. Saatte luvan kirjottaa yhden kirjeen viikossa ainoastaan yhdelle henkilölle, ja sen henkilön tulee olla sellainen, jonka minä voin hyväksyä. Teidän tulee syödä runsaasti terveellistä ruokaa, kuljeksia ulkona päivät pitkät, nousta ylös varhain, mennä aikaisin levolle, elää kokonaan vaatimattomassa, kauniissa, terveellisessä nykyhetkessä, lujasti välttäen kaikkea surullisen menneisyyden muistelua ja epävarman tulevaisuuden aavistelua. Ei kukaan saa tietää olinpaikkaanne, paitsi minä ja se ainoa ystävä, jolle saatte kirjottaa. Mutta meidän on järjestettävä niin että joku — esimerkiksi tuo teidän uskollinen seuranaisenne Puistomajasta — on aina vapaa ja valmis lähtemään luoksenne tunnin kuluttua kutsun saatuaan, siinä tapauksessa että äkillinen yksinäisyydentunne valtaisi teidät. Tietoisuus tästä estää arvatenkin sellaista tapahtumasta. Te voitte neuvotella kanssani vaikka joka päivä, kirjeellä tai sähköttämällä, mutta muitten ihmisten ei ole tiedettävä mitään olinpaikastanne. En halua että monien henkilöiden huolestuneet tai levottomat ajatukset seuraisivat teitä. Huomenna ilmotan teille suosittamani paikan ynnä majatalon, josta voitte tilata huoneet. Sen tulee olla paikka, jossa ette ole koskaan ollut ja josta arvattavasti ette ole koskaan kuullutkaan. Olemme nyt toukokuun lopulla. Toivoisin teidän lähtevän kesäkuun ensi päivänä. Jos haluatte kesäseuruetta Shenstoneen tänä kesänä, voitte kutsua vieraanne heinäkuun alusta. Lady Ingleby on silloin jälleen kotona, täysin kyeten kannattamaan mainettaan voittamattoman viehättävänä, herttaisena ja suosittuna emäntänä. Sairaaloinen itsetunto on mielentila, josta te tähän saakka olette ollut niin täysin vapaa, että tämä odottamaton hyökkäys on teidät ihan herpauttanut ja vaatii ripeitä ja perinpohjaisia toimenpiteitä… Aivan niin, Jane Dalmain sopii hyvin kirjeenvaihtotoveriksenne. Paremmin ette olisi voinut valita."
Tällainen oli tohtorin lausunto ja määräys; ja koska hänen potilaillaan ei ollut tapana väittää edellistä vastaan tai kieltäytyä seuraamasta jälkimäistä, oli Myra nyt tänä säihkyvänä kesäkuun ensi päivänä kiitämässä länteenpäin Cornwallin pikajunassa, matkan määränä pieni Tregarth-niminen kalastajakylä, jossa hän oli tilannut huoneet Moorheadin majatalosta rouva O'Maran nimelle.
Kuudes luku.