Rouva O'Mara……Puistomaja, Shenstone.
Palvelustyttö ilmestyi, otti hänen päällystakkinsa ja käsilaukkunsa ja alkoi astua hänen edellään portaita ylös.
Ehdittyään portaitten käänteeseen lady Ingleby seisahtui ja katsahti taakseen halliin.
Tupakkahuoneen ovi avautui ja ulos astui hyvin pitkä mies, ottaen piipun väljän norfolkilaistakkinsa taskusta. Hänen astuessaan huolettomin liikkein halliin muistuttivat hänen kasvonsa pronssinruskeudellaan ja laihuudellaan Ronnien kasvoja, mutta olivat vanhemmat — lujat, ankarat, päämäärästään tietoiset. Tuuheat ruskeat viikset eivät voineet peittää leuan järeäpiirteisyyttä.
Huomatessaan uuden nimen kirjassa mies pysähtyi, ja laskien toisen suuren kämmenensä pöydälle hän kumartui lukemaan sitä.
Myra seisoi hiljaa ja katseli, pannen merkille leveät hartiat ja nahkasääryksien verhoamien säärien suunnattoman pituuden.
Hän näytti tutkivan avointa sivua kauemmin kuin olisi tarvinnut pelkkään nimen lukemiseen. Sitten hän ympärilleen katsomatta ojentausi suoraksi, otti korkealla seinällä olevan hirvenpään sarvihaarukasta lakin, pisti sen takaraivolleen, pyörähti ja meni ulos ovesta, vihellellen kuin mustaratsas.
"Jim Airth", sanoi Myra itsekseen noustessaan hitaasti edelleen; "Jim Airth Lontoosta. Osote sekin! Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut kirjottaa: 'maailmasta'! Kaartilaisen ja cowboyn välimuoto; ja lopulta kai ilmeneekin että mies on kauppamatkustaja." Saapuessaan sitten ylös, missä hän tapasi rusoposkisen tytön pitämässä auki avaran, ilmavan makuuhuoneen ovea, hän lisäsi kujeellisesti hymyillen: "Olipa kuinka hyvänsä, minun olisi sentään pitänyt vaivautua kirjoittamaan vähän sievemmin."
Seitsemäs luku.