"Mitä sukkelaa siinä on?"
"Omituinen sanontatapa minua vain huvitti; mutta se on epäilemättä totta."
"Onko heillä lapsia?"
Myran ääni vavahti hiukan. "Ei, ei yhtään. Miksi sitä kysytte?"
"Niin, leirissä olin usein lordi Inglebyn kanssa samassa teltassa, ja hänellä oli tapana puhella unissaan."
"Niin?"
"Oli eräs nimi, jota hän usein mainitsi ja toisti."
Lady Inglebyn sydän seisahtui.
"Mikä sitte?"
"Se oli 'Petter'", jatkoi Jim Airth. "Yöllä ennen sitä päivää, jona hän sai surmansa, hän yhtämittaa kääntelehti unissaan ja kertasi: 'Petter! Hei, pikku Petter! Tules tänne!' Ajattelin että hänellä oli ehkä pikku poika, jonka nimi oli Petter."