"Sitten minä kieltäydyn lady Inglebyn teestä", sanoi Jim päättävästi.
Noinakin ihmeellisinä päivinä hän jatkoi säännöllisesti kirjansa valmistamista, Myran istuessa hänen lähellään tupakkahuoneessa kirjottaen kirjeitä tai lukien silläaikaa kun hän työksenteli. "Voin tehdä paremmin työtä, kun sinä olet ulottuvilla tai ainakin silmän kantamissa", oli Jim sanonut; eikä Myra ollut voinut olla mielessään vertaamatta tämän tuottaman mielihyvän värähdystä siihen entiseen tietoisuuteen, että hän oli aina tiellä työtä tehtäessä ja että laboratorion oven sulkeminen myöskin sulki hänet Mikaelin elämänharrastusten ulkopuolelle. Oi, kuinka tuo kaikki oli erilaista verrattuna siihen tapaan, millä Jim jo nyt teki hänet osalliseksi itsestään ottaen hänet mukaansa kaikkiin harrastuksiinsa.
Myra kirjotti juurtajaksain onnestaan Jane Dalmainille, kertoen hänelle yksityiskohtaisesti ne laatuaan harvinaiset tapahtumat, jotka olivat hänet niin nopeasti siihen temmanneet. Samoin muutamia rivejä vanhalle ystävälleen Meldrumin herttuattarelle, ilmottaen hänelle lyhykäisesti kihlauksensa ja Shenstoneen-paluunsa päivämäärän ja luvaten perinpohjaisemman selityksen myöhemmin. Tämä kirje sisälsi myös terveiset Ronaldille ja Billylle, jos he vielä sattuisivat olemaan Overdenessä.
Sunnuntai-ilta, viimeinen jonka he viettivät Tregarthissa, saapui aivan liian pian. He menivät yhdessä pieneen kirkkoon, istuen yksinkertaisen kalastajaväen keskellä iltajumalanpalveluksessa. Katsoessaan samaan virsikirjaan ja laulaessaan: "O, Luoja, joka pelastat", ajattelivat molemmat keskellä virttä "Davy Jonesia" ja vaihtoivat keskenään hymyilyn, liittäen kuitenkin heti perään anomus- ja kiitosrukouksen.
"Maa, meri siitä ikuisen
Sinulle tuokoon kiitoksen."
Jim Airthin voimakas basso jyrisi kautta pienen kirkon, ja liki hänen olkapäätään lauloi Myra niin säteilevin kasvoin ettei kenkään voinut epäillä hänen ylistyksensä todellisuutta.
Sitten takaisin Moorheadiin nauttimaan kylmää illallista, jonka jälkeen he siirtyivät ulos kuusamamajaan saadakseen Jimin iltasavun ohella pitää viimeisen hiljaisen keskusteluhetken.
Siinä heidän istuessaan Jim Airth virkkoi äkkiä: "Kesken puheen, minä haluaisin että kertoisit minulle enemmän lady Inglebystä. Millainen nainen hän on? Onko hänen kanssaan helppo puhua?"
Tuokioksi Myra joutui hämille. "Niin, Jim — tuskin osaan oikein sanoa. Helppoko? Niin, luulen kyllä että sinusta tulee olemaan helppo puhua hänen kanssaan."
"Puhuuko hän miehensä kuolemasta, vai onko se pyhitetty aihe?"