Lady Inglebyn ajatus oli pysähtynyt Jimin sydämenpurkauksen alkuosaan.
"Eivät he olisi voineet ottaa Mikaelin kuudosta", sanoi hän. "Se on varmasti ollut patentilla suojattu. Hän huolehti aina tarkoin siitä että otti patentin kaikille keksinnöilleen."
"Mitä tarkotat?" sanoi Jim Airth. "Ahaa, ymmärrän. 'Kuudos' merkitsee 'kunniaa', tyttö-kulta, ei mitään uudenlaatuista räjähdysainetta. Mutta miksi kutsut lordi Inglebytä 'Mikaeliksi'?"
"Olin hänelle läheisesti tuttu", sanoi lady Ingleby. "Ymmärrän. No niin, kuten sanoin, minä vastustin tuota salaamis-puuhaa, mutta minut saatiin taivutetuksi myöntymään; ja ne harvat, jotka tiesivät asian laidan, sitoutuivat kunniasanallaan pysymään vaiti. Ainoastaan lady Inglebylle oli nimi kuitenkin ilmaistava, jos hän haluaisi tietää sen; ja jotkut meistä arvelivat että olisi yhtä hyvä panna se suoraan Times'iin kuin kertoa naiselle. Sittemmin saimme kuulla hänen päättäneen olla mistään tietämättä."
"Mitä mieltä olet hänen päätöksestään?" kysyi lady Ingleby.
"Olen sitä mieltä että hän on hyvin oikeamielinen nainen ja hyvin harvinainen sukupuolessaan, jos hän pysyy päätöksessään. Mutta naisluonteelle olisi jokseenkin ominaista tehdä tuollainen kelpo päätös jonkun ylevän hetken jännityksessä ja sitten antautua jälkeenpäin yksityisiin arveluihin."
"Kuulitko hänen kieltonsa syytä, Jim? Hän sanoi ettei hän tahtonut että maan päällä olisi joku, jonka kättä hän ei voisi suostua ystävänä puristamaan."
"Uskollinen sielu-parka!" sanoi Jim Airth kovasti liikutettuna. "Myra, jos minä saisin tapaturmaisesti surmani jonkun kautta, kuten Ingleby, — tuntisitko sinä sillä tavoin minun tähteni?"
"En!" huusi Myra intohimoisesti. "Jos menettäisin sinut, rakastettuni, en ikinä haluaisi enää puristaa yhdenkään muun miehen kättä, en ystävänä enkä muuten, niin kauan kuin eläisin!"
"Ahaa", mietti Jim Airth. "Siis sinun mielestäsi lady Inglebyn kiellon syy ei todistanut sellaisesta rakkaudesta kuin meidän?"