Myra painoi kauniin päänsä hänen olkaansa vasten. "Jim", sanoi hän katkonaisesti, "en pidä itseäni pätevänä arvostelemaan mitään muuta rakkautta. Se asia minulle vain on selvänä, etten koskaan ollut tiennyt mitä rakkaus oli, ennenkuin tulin tuntemaan sinut."
Pitkä äänettömyys lehtimajassa.
Sitten Jim Airth huusi miltei hurjasti sylissään lepäävälle naiselle: "Voitko todella ajatella olleesi oikeassa antaessasi minun odottaa edes päivääkään?"
Ja puhuteltu, joka rakasti häntä kielin kuvaamattomalla rakkaudella, ei voinut löytää sanoja vastaukseksi tuohon kysymykseen. Siten kävi niin, että tuo kysymys kohosi uudelleen hänen eteensä vastatulevina päivinä, alati valmiina palaamaan ja kolkuttamaan hänen aivojaan toistaen säälimättömästi: "Olinko oikeassa antaessani hänen odottaa edes päivääkään?"
* * * * *
Hallissa sen marmoripöydän vieressä, jolla vieraskirja oli, he pysähtyivät sanomaan hyvää-yötä. Jo alunpitäen ei Myra ollut sallinut Jimin tulla yläkertaan ennenkuin hänen ovensa oli suljettu. "Jollet noudata sääntöjä, joita minä katson oikeaksi asettaa", sanoi hän pieni hellä hymy huulillaan, "niin minä itsepuolustukseksi pyydän Amelia Murgatroydin kaitsijaksi; ja tuntuisiko se sinusta hauskalta?"
Jim lupautui siis pysymään alhaalla kunnes Myran ovi oli ollut suljettuna viisi minuuttia. Sen jälkeen hän törmisti ylös portaita vihellellen:
"Kauan, kauan eläköön mun armas vaimosein,
Pitkä ikä olkoon myös laivatoverein;
Älköhön luitamme saako valtoihin
Vanha Davy Jones, missä lienemmekin…"
Sitten hänen ovensa paukahti, ja Myra uskalsi päästää vallalle pidätetyn naurunsa ja laulahtaa vienosti:
"O-hii, o-hei, o-hoi!"