Tämä tiedonanto hämmästytti Jim Airthia. Lordi Inglebyn iästä ja näöstä päättäen hän oli odottanut tapaavansa lady Inglebyssä tasaantuneen ja kunnianarvoisan kuusikymmenvuotiaan rouvasihmisen. Oli hiukan yllättävää kuulla häntä mainittavan hyväksi ajajaksi.
Hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa aprikoida asiaa pitemmältä. Sivuuttaen keskellä kyläniittyä sijaitsevan muratin verhoaman kirkon he pyörähtivät läpi jykevän, erittäin hienomallisen rautaportin ja saapuivat komealle puistokujalle. Vasemmalla puuryhmän keskellä oli soma pieni, monipäätyinen talo.
"Mikä talo tuo on?" kysyi Jim Airth vilkkaasti.
"Puistomaja, sir."
"Kuka siinä asuu?"
"Rouva O'Mara, sir."
"Onko rouva O'Mara jo palannut?"
"En tiedä, sir. Hän oli ylhäällä linnassa hänen armonsa luona tänä aamuna."
"Silloin hän on palannut", sanoi Jim Airth.
Ajomies näytti käyvän ymmälle, mutta ei virkkanut mitään.