Hän oli yhä kiintynyt muotokuvan katselemiseen, kun kellarimestari palasi tuoden pitkän ilmotuksen, jonka hän esitti jäykän juhlallisesti.
"Hänen armonsa on puutarhassa, sir. Kun huoneessa on niin lämmin, sir, pyytää hänen armonsa teitä tulemaan puutarhaan. Jos sallitte, sir, näytän teille tietä."
Jim Airth hillitsi halunsa sanoa: "Ala ravata!" ja seurasi kellarimestaria pitkin käytävää ja alas leveitä portaita alahalliin. He astuivat ulos parvekkeelle, joka kulki pitkin koko rakennuksen sivua. Sen alapuolella oli vanhantyylinen puutarha puksipuureunuksineen ja heleine kukkasarekkeineen, keskellä suihkukaivo. Sen takana tasainen ruohokenttä, joka vietti loivasti kauniin, iltapäivän auringonpaisteessa välkkyvän ja kimaltelevan järven rantaan. Tällä nurmikentällä, jonkun verran oikealla kädellä, puolivälissä talon ja järven välillä, seisoi rykelmä pyökkejä. Näitten laajalle ojentuvien oksien alla, viileässä, houkuttelevassa varjossa, oli joitakin puutarhatuoleja. Jim Airth saattoi parahiksi erottaa eräässä niistä punaista päivänvarjoa pitelevän naisen valkoisen hameen.
Kellarimestari osotti tätä pientä puuryhmää.
"Hänen armonsa sanoi, sir, että hän odottaa teitä noiden pyökkien alla."
Hän palasi taloon, ja Jim Airth sai omin päin löytää tien lady Inglebyn luo, puitten välistä pilkottava loistava päivänvarjo oppaanaan. Silläkin hetkellä hän ehti tuntea mielihyvää huomatessaan lady Inglebyn rakastavan samanlaisia päivänvarjoja kuin Myra.
Hän seisoi hetkisen parvekkeella ihaillen paikan verratonta kauneutta. Sitten hänen kasvonsa kävivät alakuloisiksi ja synkiksi. "Millainen koti", sanoi hän; "ja annapa jättää se palaamatta koskaan takaisin!"
Hänen kasvoillaan oli vielä alakuloisuuden leima, kun hän laskeutui kukkatarhaan johtavia porras-askelmia, asteli jonkun matkaa kapeita hiekotettuja käytäviä, kääntyi sitten nurmikentän pehmeälle ruohikolle ja käveli pyökkiryhmää kohti.
Lähestyessään kookkaana ja sotilasmaisena, leveähartiaisena ja suoraryhtisenä, olisi Jim Airth tehnyt erinomaisen vaikutuksen lady Inglebyhyn, jos tämä olisi katsonut hänen tuloaan. Mutta Myra piti päivänvarjoaan itsensä ja lähestyvän vieraansa välissä.
Jim Airth tuli aivan lähelle — niin lähelle että hän erotti pehmeän reunuksen poimut lady Inglebyn jalalla ja hänen hameensa pitkät sulavat laskokset — ja yhä näytti lady Ingleby olevan tietämätön hänen läsnäolostaan.