"Niin, katsokaas, — jos te sitä toivoisitte, niin tulisitte olemaan ainoana poikkeuksena."
Äkkiä lady Ingleby ymmärsi. "Oo, Billy!" sanoi hän. "Haluaako Ronald että minulle kerrottaisiin?"
Tämä tuotti Billylle pistoksen. Siis Ronniesta kuitenkin todella välitettiin, ja hän se siis lopulta tulisi astumaan esiin — Billyn ja erään toisen särjettyjen sydämien yli — miehekkään lohduttajan osaa esittäen. Se oli kovaa, mutta Billy vastasi totuudenmukaisesti.
"Kyllä; Ronnie sanoo että se on oikeus ja kohtuus; ja minäkin olen samaa mieltä. Olen tullut tänne kertoakseni tuon asian, jos sallitte minun sen tehdä."
Lady Ingleby istui yhteenpuserretuin käsin ja mietti. Mitäpä se sentään itse asiassa merkitsi? Mitäpä mikään merkitsi verrattuna hänen ja Jimin välien hämmentymiseen?
Hän loi silmänsä muotokuvaan; mutta Mikaelin kasvot tähystivät kiinteästi Petteriin eivätkä antaneet hänelle mitään merkkiä.
Jos nämä pojat halusivat ilmaista salaisuuden hänelle ja saada sen pois sydämeltään, miksi ei hän sitten suostuisi kuulemaan? Se tekisi kerta kaikkiaan lopun Ronnien traagillisesta kosiskelusta.
"Niin, Billy", sanoi hän. "Voit kyllä sanoa sen."
Huoneessa oli hyvin hiljaista. Ruusunnuppu kopautti kahdesti ikkunaruutuun. Siitä olisi voinut pitää varottavana sormena. Ei kumpikaan huomannut sitä. Se kopautti kolmannen kerran.
Billy selvitty kurkkuaan ja nielaisi nopeasti.