"Oma tyttö parkani", sanoi hän vihdoin, "minun on mahdotonta mennä naimisiin lordi Inglebyn lesken kanssa."
Hänen tahtonsa voima voitti Myran tahdon, ja aivan kuin Hevosenkenkä-poukamassa hänen säikkymätön rohkeutensa oli karkottanut Myran pelon, niin tunsi Myra nyt luottamuksensa hupenevan hänen synkän päättäväisyytensä edessä. Peläten kadottavansa sen kokonaan hän veti pois kätensä ja kääntyi sohvaan päin.
"Oi, Jim", sanoi hän, "istukaamme ja puhelkaamme siitä enemmän."
Hän vaipui tyynyjen keskelle ja vetäisten kiireesti luokseen ruusumaljakon upotti kasvonsa kukkiin, peläten kohdata uudestaan Jimin silmien tyventä murhetta.
Jim Airth istui — sille tuolille, joka oli jäänyt tyhjäksi lordi
Inglebyltä ja pikku Petteriltä.
"Kuule, armas", sanoi hän. "Minun ei tarvitse pyytää sinua olemaan epäilemättä rakkauttani. Se olisi minulta typerästi tehty. Minä rakastan sinua niin, etten ole tiennytkään miehen voivan siten rakastaa naista. Minä rakastan sinua niin, että olemukseni jokainen säie on isoava sinua päivin ja öin — kaikkina edessäni olevina vuosina. Mutta — niin, minulle olisi joka tapauksessa käynyt vaikeaksi astua toisen miehen saappaisiin ja ottaa sellaista mikä ennen on ollut hänen. Minä en tuntenut sitä, kun luulin tulevani kersantti O'Maran seuraajaksi, koska tiesin että hänen varmasti oli täytynyt olla niin perin kaukana minusta joka suhteessa. Erilaisissa olosuhteissa ollen olisin voinut suostua lordin Inglebynkin seuraajaksi, koska tiedän ettei hän ollut koskaan herättänyt sinussa sellaista rakkautta kuin sinun rakkautesi minuun on. Hänen varallisuutensa ei olisi ollut minuun nähden mikään painava syy, koska itsellänikin sattuu olemaan maita ja taloja, joissa olisimme voineet asua. Mutta asettua vainajan tilalle silloin, kun tämä on kuollut minun tekoni kautta, ottaa itselleni toisen miehen leski, silloin kun tämä vielä, ilman oman oikean käteni ajattelematonta liikettä, olisi tuon miehen puolisona — Myra, sitä minä en voisi tehdä! Meidän suuren rakkautemmekaan ohella ei siitä voisi syntyä onnea. Ajattele sitä — ajattele! Kun seisoisimme yhdessä Jumalan kasvojen edessä ja kirkko juhlallisin äänin lausuisi meille kysymyksiä ja vaatimuksia; kun meidän tulisi vastata yhtä vilpittömästi kuin hirmuisena tuomion päivänä, jolloin kaikkien sydänten salaisuudet paljastetaan, kysymykseen: tietääkö kumpikaan meistä mitään estettä, joka ei sallisi meitä laillisesti yhdistettäväksi avioliittoon —: silloin minä huutaisin: 'Hänen miehensä kuoli minun käteni kautta!' ja lähtisin kirkosta Kainin merkki otsassani ja Daavidin häpeä päälläni."
Myra kohotti pelästyneet silmänsä; kohtasi pyytävänä Jimin katseen; painui sitten jälleen ruusukimpun ylitse.
"Taikka jos läpäisisinkin tuon koetuksen seisomalla mykkänä juhlallisessa hiljaisuudessa, niin entä se hetki, jolloin kirkko käskisi minun ottaa sinun oikean kätesi omaan oikeaan käteeni — Myra, minun oikeaan käteeni?"
Myra nousi, astui nopeasti lattian poikki ja polvistui hänen eteensä. Hän tarttui Jimin käteen ja peitti sen kyynelillä ja suudelmilla. Hän piti sitä nyyhkyttäen sydäntään vasten.
"Rakkahin", sanoi hän, "en tahdo ikinä pyytää sinua tekemään minun tähteni mitään, minkä tunnet mahdottomaksi tai vääräksi. Mutta, oi, tässä minä tiedän sinun erehtyneen. En voi todistaa tai selittää. En voi pukea perusteitani sanoiksi. Mutta minä tiedän, että meidän elävän, palavan rakkautemme täytyy olla tärkeämpi kuolleen menneisyyden tapahtumia. Mikael menetti henkensä tapaturman kautta. Että tuon tapaturman aiheutti sinun puoleltasi tapahtunut erehdys, on hirveän kovaa sinulle. Mutta siinä ei ole mitään siveellistä syyllisyyttä. Yhtä hyvin voisi syyttää sitä yhtiötä, jonka laiva vei hänet meren taakse, taikka hallitusta, jonka päätöksestä sotaretki tehtiin, tahi sotaviraston väkeä, joka otti hänet vastaan kun hän tarjoutui vapaaehtoiseksi. En tosiaankaan tiedä mitä Daavid teki; olen pitänyt häntä vallan erinomaisena ihmisenä. Mutta Kainin teon minä tiedän, ja olen täysin varma siitä ettei Kainin merkkiä milloinkaan pantaisi kenenkään kannettavaksi ennakolta harkitsemattoman tapaturman takia. Oi, Jim! Etkö voi katsella asiaa järkevästi?"