Eikä hän ollutkaan. Hän oli varsin lähellä.
Hän oli kurkistanut kappalaisen olkapään ylitse, kun tämä teki vilpillisen kumarruksensa ovella.
Mutta häntä ei miellyttänyt ritarin asun puhdas valkea, ja hän pelkäsi prelaatin silmien kirkasta valoa. Kun siis kappalainen sulki oven, jäi Paholainen ulkopuolelle ja asteli nyt kappalaisen rinnalla pitkin käytävää, joka johti tämän kammioon.
Paholaisen saa kaikkein varmimmin seuralaisekseen toteamalla, että hän on sillä haavaa jonkun toisen kimpussa — varsinkin jos tuo toinen sattuu olemaan kaikkein hurskain henkilö, jonka tunnette, ja sillä kertaa teille vastenmielinen vain siitä syystä, ettei hän ole kutsunut teitä aterioimaan kanssaan.
Paholainen ja kappalainen viettivät yhdessä oikein hauskan yön.
* * * * *
Piispan leppeä " Benedicite " levitti valkoiset siipensä ja lensi säikähtyneen kyyhkysen lailla kumartavan kappalaisen pään päällitse ulos koleaan käytävään.
Mutta juuri kun iso ovi oli sulkeutumaisillaan, se puikahti jälleen sisään, kierteli pitosalia ja palasi lepäämään sen ystävällisen sydämen turvalliseen pesään, joka oli sen lähettänyt liikkeelle.
Ei yksikään siunaus, johon on luotu todellista elämää, herkeä koskaan elämästä. Jos siunattu on arvoton, silloin se palaa nopein siivin siunaajan luokse.
XXI luku