"Ensinnä tuotti suurta huvia keräytyä sen ympärille, taputella sitä, silitellä harjaa ja hypistellä valjaita; huudahdella haltioituneen ylistyksen ja ihastuksen sanoja ja koettaa syötellä sille kaikenlaista sopimatonta ravintoa.

"Mikäli käsitin, käyttäytyi Ikon jotensakin samoin kuin useimmat miehenpuolet menettelevät huomatessaan joutuneensa ihailevan naisjoukon keskelle. Se kuopi maata ja huiskutti häntää, jännitti kaulansa kaareksi ja katseli puolelta toiselle; rouskutteli kakkuja joista se ei välittänyt, vilkuttaen kujeellisesti silmää veli Philipille. Ja lopulta se kiinnitti raukean katseen priorittareen, tämä kun oli ainoa naisista, joka seisoi syrjässä kohtausta katsellen ottamatta osaa tuohon yleiseen liehittelyyn.

"Viimein alettiin ratsastaa; veli Philip piteli lujasti Ikonia sillä välin kuin koko nunnajoukko ryhtyi auttamaan satulaan sitä nunnaa, joka oli päättänyt ratsastaa. Joka kerta kuin veli Philip yritti kuvata tätä kohtausta, hän sai heti sellaisia väänteitä suolivyönsä seutuihin, että puhuminen kävi mahdottomaksi; hän pystyi vain avutonna pitelemään vatsaansa tuijottaen minuun silmät vettä valuvina, kunnes uusi vilkaisu tuohon muistikuvaan sai hänet taasen taipumaan kaksin kerroin.

"Niin kernaasti kuin halusinkin kuulla tarinan täydellisesti alusta loppuun, minun oli kuitenkin pakko käskeä veli Philipiä siirtymään kohtauksiin, jotka sallisivat hänen käyttää jotakuinkin ymmärrettävää kieltä.

"Ääneni ankaruus antoi kelpo veljelle riittävää tukea. Hän ryhtyi kuvaamaan ratsastusta äänellä, joka oli yhä heikko ja änkyttävä, mutta voimistui voimistumistaan.

"Useimmat nunnista ratsastivat vain muutaman kyynärän matkan niin monen auliin käden tukemina, että kauempaa katsoen saattoi nähdä liikkuvan joukon yläpuolella ainoastaan Ikonin jalon pään ja ratsastavan nunnan säikähtyneet kasvot. Kiiruhtaen selittämään, ettei voinut sallia oman nautintonsa estää toisiakin pääsemästä siitä osallisiksi, tämä luisui kiireesti käsivarsille, jotka ojentuivat valmiina ottamaan hänet vastaan; mutta päästyään turvallisesti omille jaloilleen hän alkoi heti kaikkien innokkaimpana yllyttää seuraavaa tarjokasta nousemaan Ikonin selkään.

"Sisar Mary Seraphinesta koitui pettymys. Hän oli kerskaillut niin paljon omasta hevosestaan, ratsastus- ja metsästysretkistään, että toiset nunnat olivat odottaneet saavansa nähdä hänen laskevan vinhaa laukkaa pitkin ketoa.

"Vaatimattomat ja lyhytaikaiset yritykset suoritettiin kaikki ensinnä. Sitten sisar Mary Seraphine käski toisten siirtyä syrjään, ja muuan pitkä sisar auttoi hänet sievästi satulaan toimien hänen ohjeittensa mukaan.

"Hän tarttui suitsiin tottunein käsin ja käski veli Philipin hellittää otteensa. Mutta kun hevonen nyt huomasi vapautuneensa kiihtyneestä, ahdistavasta tungoksesta, niin se teki sydämensä kyllyydestä hilpeän pikku hyppäyksen.

"Tämä oli lennättämäisillään sisar Mary Seraphinen satulasta, jolloin hän kiljahtaen käski veli Philipiä pitelemään suitsista ja toruskeli häntä aika lailla siitä, että hän oli laisinkaan päästänyt irti.