"Ei suinkaan! Siitä päivästä asti, jolloin ensinnä saavuit tarinoinesi, tehden niin huolellisia kysymyksiä niin huolettomasti. Mutta älä ole vihoissasi itsellesi, Hugh. Uskollinen olet ollut miekankahvaasi myöten. Mutta — ei yksikään oikea rakastaja ole koskaan ollut diplomaatti! Sellaisia asioita, jotka merkitsevät enemmän kuin koko elämä, eivät vilpittömät sydämet voi salata teräviltä silmiltä."
"Mitä tarkoitti siis kaikki puheenne Seraphinesta?" tiedusti ritari.
"Seraphine, poikani, on ollut suureksi hyödyksi useissa keskusteluissa. Ei koskaan ennen vähäpätöisessä, pintapuolisessa, itsekkäässä elämässään ole Seraphine auttanut ketään niin epäitsekkäästi. Että sinä istuit täällä juuri nyt pitäen minua uskomattoman typeränä, juuri kun hartaimmin halusin esiintyä mahdollisimman vähätietoisena, siitä saan kiittää Seraphinen pöhöttyneitä kasvoja."
"Jalo herra!" huudahti ritari häpeän valtaamana. "Jalo herra! Mistä te tiesitte —"
"Rauhoitu, poikaseni! Älä kiusaa mieltäsi sillä. Eikö pyhään virkaani kuulu seurata Herrani jälkiä ja tutkia sydämen aivoituksia ja ajatuksia? Ja kunnioittaen vaiteliaisuutesi syitä, vieläpä hyväksyenkin ne minä olisin antanut sinun lähteä epäilemättä minun tietävän sen, mitä halusit pitää salassa, ellei asian laita olisi sellainen, että meidän on nyt yhdessä punnittava seuraavaa seikkaa: — kyhättyään tuon ilmeisesti ratkaisevan viestin prioritar on koetellut siipiään."
Huumaavan riemun hyökyaalto valahti ritarin kasvoille.
"Kunnianarvoisa isä!" hän sanoi, "luuletteko sen merkitsevän minulle toivoa?"
Worcesterin Symon mietti tätä kysymystä huolellisesti, istuen mieliasennossaan, huulet sormenpäätä vastaan painettuina.
Lopulta hän sanoi: "Luulen sen merkitsevän juuri sitä. Hänessä raivoaa taistelu sielullisen ja ruumiillisen, järjen ja vaiston, ajatuksen ja tunteen välillä. Tyyni tasaantunut mieli lähetti sinulle tuon lopullisen kiellon järkevän viestin. Tunteellinen ruumis, jossa väräjää ylitsekuohuva elämä, valmistautuu vaistomaisesti sen mahdollisuuden varalta, että olisi ratsastettava sinun kerallasi Warwickiin. Tämä saattaa vaa'an tasapainoon. Mutta lisäksi tulee vielä kolmas tekijä, joka on lopullisesti ratkaiseva asian. Siihen hän on alistuva; eikä häntä kykenisi silloin järkyttämään mikään, et sinä enkä minäkään, ei maailma eikä helvetti, eivät menneet, nykyiset eivätkä tulevaiset asiat."
"Ja tuo kolmas tekijä?" kysyi ritari.