"Mutta tekeekö hän sen tai ei, se ei ole niitä kysymyksiä, joista kirkko haluaisi lausua ratkaisevan tai edes vaikuttavan mielipiteensä; ja Pyhä Isä lisää minulle lähettämässään kirjeessä erinäisiä tärkeitä ohjeita.
"Ensiksikin: että priorittaren on omasta halustaan ja päätöksestään, vapaana kaikesta sopimattomasta painostuksesta ulkoapäin, luovuttava virastaan ja hyväksyttävä tämä erivapautus, joka päästää hänet valastaan.
"Toiseksi: että hänen on poistuttava nunnaluostarista ja sen seutuvilta salaisesti; jos se käy päinsä, esiintyen uudessa asemassaan, sinun vaimonasi, ihmisten erikoisesti utelematta, mistä hän on peräisin.
"Kolmanneksi: että kun hänen poistumisensa tulee tiettäväksi luostarissa, minulla on valta juhlallisesti ilmoittaa, että hän on siirretty minun toimestani salaisesti, Pyhän Isän tietäen ja suostumuksella, erääseen paikkaan, missä häntä tarvitaan korkeampiin tehtäviin."
Piispa hymyili lausuessaan viimeiset sanat. Hänen silmistään kuvastui voitonriemua.
Ritari näytti yhä siltä, kuin tuntisi hän vain näkevänsä unta; mutta hänen kasvoillaan väikkyi suuri odotuksen ilo.
"Jalo herra", hän huudahti riemukkaasti, "mitä uutisia meillä onkaan hänelle! Lähetättekö ne aamulla vai viettekö ne itse hänelle?"
Piispan huulet olivat pusertuneet sormenpäitä vastaan.
"En tiedä", hän vastasi verkkaan; "en tiedä, tokko vien tai lähetänkään niitä."
"Mutta, jalo herra, totta kai! Se hälventää kaikki epäilykset, ratkaisee kaikki kysymykset, poistaa kaikki vaikeudet —"