"Oli todellakin tuntunut kohtalon ivalta, että sillä välin kuin minä olin paennut ja elänyt maanpaossa, jotta läsnäoloni ei pidättäisi häntä avioliitosta, oli toisten petollisuus pakottanut hänet aviottomuuteen.
"Sillä välin kuin sinä siis minun hiljaisella suostumuksellani ryhdyit toimimaan omalla tavallasi, minä lähetin Roomaan sanansaattajani viemään Pyhälle Isälle täyden selonteon kaikesta, pyytämään vapautusta valasta, joka oli tehty petoksen johdosta, ja pyytämään lupaa saada liittää avioliiton pyhällä sakramentilla yhteen nämä kauan erotetut lempivät; ja samalla vakuutin, ettei siitä syntyisi mitään häväistystä luostarissa sen enempää kuin Worcesterin kaupungissakaan.
"Kuten näit, on sanansaattajani palannut tänä iltana; ja nyt meillä on turvanamme Hänen Pyhyyteensä täysi suostumus, jos nimittäin prioritar omasta vapaasta tahdostaan haluaa luopua siitä korkeasta asemasta, minkä hän on pyhässä kutsumuksessaan saavuttanut ja tulla sinun omaksesi."
Rauhallinen ääni herkesi puhumasta.
Ritari nousi vitkaan seisoalleen. Ensin hän seisoi äänetönnä. Sitten hän puhui tyynellä arvokkuudella, joka todisti hänen ansainneen piispan luottamuksen.
"Minä kunnioitan teitä suuresti, jalo herra", hän sanoi; "ja jos ikämme ja asemamme olisivat toisenlaiset, niin että voisimme taistella rakastamastamme naisesta, olisin ylpeä saadessani mitellä miekkoja kanssanne."
Piispa istui katsellen tuleen. Herkän suun pielissä häivähti lievä hymy. Ne taistelut, joita hän oli suorittanut rakastamansa naisen vuoksi, olivat olleet ankarampaa laatua kuin ritarimiekkain mittely.
Hugh d'Argent puhui edelleen.
"Syvästi kiitollinen olen teille, kunnianarvoisa isä, kaikesta mitä olette tehnyt; ja vieläkin enemmän siitä, mitä ette ole tehnyt. Moran tapasin kuuden vuoden kuluttua siitä, kun hän oli ensi kertaa oleskellut hovissa, tapasin hänet, rakastuin häneen ja voitin hänet omakseni; ja hyvin tietäen, että se suloinen rakkaus, jonka hän minulle soi, oli rakkautta, josta ei yksikään mies ollut riistänyt kukkaa."
Hugh vaikeni.