Kahden päivän perästä Hugh saisi ratsastaa tiehensä yksinään. Mora ei seuraisi häntä ellei tapahtuisi jotain ihmettä.
Piispa tajusi tappionsa katsoessaan noihin kirkkaisiin silmiin, jotka murheellisessa nöyrtyneisyydessäänkin olivat pelottomat.
"Voi, lapsi", hän sanoi, "sinä rakastat Hugh'ta! Voitko sallia hänen ratsastaa täältä yksinään, seuralaisinaan vain uskottomuuden ja toivottomuuden hirveät kummitukset? Hänen toivonsa, hänen uskonsa, hänen rakkautensa, kaikki keskittyy sinuun. Tähän luostariin voimme löytää toisen priorittaren. Hugh d'Argentille ei voi löytää toista morsianta. Hän tahtoo saada oman kihlattunsa tai sitten olla yksin."
Pysyen yhä polvillaan prioritar työnsi päänsä taaksepäin ja katsoi ylöspäin kädet ristissä.
"Kunnianarvoisa isä", hän sanoi, "en tahdo käydä rakastamani miehen luokse rikotun valan laahatessa kahleina perässäni. Silloin ei voisi olla mitään sopusointua elämän soitossa. Milloin vain liikahtaisinkin, missä kulkisinkin, aina kuulisin noiden kahleiden kalisevan. Ei yksikään mies voi vapauttaa minua Jumalalle tehdystä valasta. Mutta —"
Prioritar vaikeni katsellen piispan ohitse Madonnan suloista olentoa. Hän oli äkkiä muistanut, kuinka Hugh oli polvistunut sen eteen sanoen: "Pyhä Neitsyt… auta tätä naista ymmärtämään, että jos hän rikkoo minulle antamansa lupauksen pysyen loitolla minusta, nyt, kun olen saapunut häntä omakseni vaatimaan, niin hän lähettää minut luotaan tyhjään elämään, lieden ääreen, jonka luona ei yksikään nainen ole istuva, kotiin, joka on ainiaan pysyvä autiona."
"Mutta?" virkkoi piispa kumartuen eteenpäin. "Entä sitten, tyttäreni? Mutta?"
"Mutta jos Pyhä Neitsyt itse antaisi minulle selvän merkin siitä, että velvollisuuteni sitoo minut ensinnä Hugh'hun, jos hän vapauttaisi minut valastani tehden selväksi, että Jumala tahtoo minut lähtemään luostarista ja ruveten Hugh'n vaimoksi elämään hänen kerallaan yhteisessä kodissa, silloin koettaisin saada itseni tekemään niin. Mutta vapautusta en voi ottaa vastaan keneltäkään muulta kuin meidän Herraltamme, jolle valani tein, tai Pyhältä Neitsyeltä, joka tuntee naisen sydämen ja jonka armo on ollut minun ylläni auttaen minua kestämään näiden kuluneiden vuosien taistelut ja kamppailut."
Piispa huokasi. "Voi sentään", hän sanoi; "voi Hugh raukkaa!"
Sillä jotta Pyhä Neitsyt antaisi selvän merkin, siihen tarvittaisiin ilmeinen ihmeteko. Ja joskaan ei piispa olisi myöntänyt sitä priorittarelle, niin silti hän uskoi sydämensä syvimmässä, että ihmetekojen aika oli ohitse.