Ihminen, joka oli niin luja päätöksessään, niin itsepintainen vakaumuksessaan, kykenisi tuskin kuulemaan jumalallisen neuvonnan sisäisiä kuiskauksia.
Jos siis Pyhän Neitsyen oli tässä autettava selvin ohjein, täytyi sen tapahtua ihmeteon muodossa. Ja huoahtaen piispa virkkoi: "Voi Hugh rukkaa!"
Hänen katseensa osui lattialla viruviin pergamenttipalasiin. Hän kurkotti kättään.
Prioritar keräsi siekaleet ja laski ne piispan ojentuneeseen käteen.
"Voi, jalo herra", hän sanoi, "te olette ollut todistamassa minun kurjan syntini, kun revin rikki Hänen Pyhyytensä armollisen viestin. Ettekö suvaitsisi määrätä minulle rangaistusta, jos sellaista tekoa käy laisinkaan sovittaminen?"
"Se synti, tyttäreni, on tuskin niin suuri kuin kuvittelet, kuten heti osoitan sinulle. Mutta olipa se millainen tahansa, sen aiheutti tyyneyden ja tuon mielen tasapainon puute, joka purjehtii järkkymättömänä ristiriitaisuuden meren poikki. Ärtyväisyys, joka ilmaiseikse äkillisinä kiivauden puuskina, on niin vieras teidän luonteellenne, että se todistaa teidän kärsineen aivan erikoista jännitystä, sekä henkistä että ruumiillista. Mahdollisesti olette antaunut liian pitkälliseen paastoon ja valvontaan kamppaillessanne tämän ankaran kysymyksen kanssa, josta tulevaisuudessa riippuu niin paljo.
"Koska pyydätte minulta rangaistusta, niin määrään teille kaksikin: toinen hyvittää teidän harkitsemattoman tekonne, toinen auttaa parantamaan tuon teon syyn.
"Ensinnäkin teidän on sovitettava nämä kappaleet yhteen ja jäljennettävä uudelle pergamentille tämä kirjoitus, jonka olette tuhonnut.
"Toiseksi teidän on, voittaaksenne takaisin mielenne tavallinen tasapaino, ratsastettava tänään tunnin aika jokiniityllä. Valkoinen hevoseni, Ikonoklastes, on odottava kartanolla puolipäivän aikaan. Eilen, tyttäreni, te ratsastitte huviksenne. Tänään saatte ratsastaa rangaistukseksi; ja siinä ohella" — vastustamaton pikku hymy kiersi piispan suupieliä ja vilkkui hänen silmissään — "siinä ohella, tyttäreni, te pääsette vapautumaan eräänlaisesta jäykkyydestä, joka varmaankin vaivaa teitä tottumattomuuden vuoksi. Niin", jatkoi piispa, "sellainen on Jumalallinen menettelytapa. Rangaistuksen pitäisi parantaa samalla kuin se pelottaa. Meillä on mielessä paljo jäykkyyttä, josta olisi vapauduttava, ennenkuin voimme kyyristyä kylliksi ja kulkien ahtaasta portista astua Taivaan valtakuntaan pienten lasten lailla."
Piispa nousi ja ojentaen kätensä priorittarelle nosti tämän pystyyn.