Mutta itsekseen hän sanoi: "Taistelukykyisiä miehiä ja älykkäitä naisia on meillä aina oleva, ja he saavuttavat päämääränsä uutterin ponnistuksin. Mutta ihmetekojen aika on ohitse."
Hugh d'Argent nousi portaita.
"Minä voitan varmasti", hän sanoi pudistellen itseään kuin iso pörröinen koira.
Piispa, johon osui vesiryöppy, pyyhki huolellisesti välkkyvät pisarat asustaan hienolla italialaisella nenäliinalla.
"Lähde sisään, poika", hän sanoi, "ja hanki itsellesi kuivaa. Lähetä palvelijasi noutamaan toinen puku, ellei sinua haluta kernaammin lainata isä Benedictiltä munkkikaapu! Anna kivi minulle. Se soveltuu hyvin muistoksi tuosta kuuluisasta pyhästä kivestä, josta luostari on saanut nimensä. Luullakseni meidän on onnistunut saada aikaan ennusmerkki, joka osoittautuu sinulle edulliseksi." Hetken kuluttua piispa seisoi yksinään työhuoneessaan laskien valkoisen kiven raudoitetulle arkulle, johon hän oli sijoittanut paavin lupakirjan.
"Ihmetekojen aika on ohitse", hän sanoi. "Rauta ei ui enää veden pinnalla eivätkä kivet kohoa joen pohjasta, ellei jumalallisen käskyn avuksi tule voimakkaiden ihmissormien ote.
"Jää siihen, sinä toiveidemme pieni hautakivi. Merkitse paikkaa, missä makaa Pyhän Isän kirjelmä, joka kirkollisessa suhteessa on kaikkivaltias, mutta jonka on tehnyt mitättömäksi naisen uskollinen omatunto ja luja tahto. Suokoon Jumala meille enemmän sellaisia naisia!"
Piispa helisti hopeakelloa ja palvelijan saapuessa hän viittasi nenäliinaan, joka virui kosteana ja rypistyneenä pöydällä.
"Kuivaa tämä, Jasper", hän sanoi, "ja tuo minulle toinen, hiukan isompi. Moisista siroista koruliinoista ei ole hyötyä, kun 'kyyneleet vuotavat virtanaan'. Ei, älä näytä niin huolestuneelta, mies hyvä. Minä lasken vain leikkiä. Tuo märkä ritari on toimittanut minulle suihkukylvyn."
XXIX luku