MARY ANTONYN NÄKY.
Piispan odottamattoman luostarivierailun jälkeisenä iltapäivänä päätti prioritar tuomiokirkossa käytäessä astua kulkueen viimeisenä sijoittaen äiti alapriorittaren sitä johtamaan. Hänen tapansa oli silloin ja tällöin muutella kulkueen järjestystä. Toisinaan hän astui kolmantenatoista kahdentoista kulkiessa edellä ja saman määrän jäljessä.
Tänä päivänä, jolloin oli sattunut rasittava kohtaus piispan kanssa ja sitten tunnin pituinen ratsastusharjoitus Ikonilla, häntä oli ensinnä haluttanut jäädä pois vesper-messusta.
Sitten rohkeus petti, ja hän lähti. Näinä kahtena iltapäivänä — tänään ja huomenna — olisi Hugh vielä kryptassa. Hän ei edes vilkaisisikaan pylvääseen päin, joka kohosi klerestorioon johtavain kierreportaiden juurella. Mutta suloista olisi tuntea Hugh'n seisovan siellä hänen kulkiessaan ohitse, suloista tietää tämän kuulevan samat äänet, jotka osuivat hänenkin korvaansa.
Tänään ja jälleen huomenna hän voisi vielä noudattaa haluaan saada lohtua lemmittynsä läheisyydestä; mutta sitten ei koskaan enää, siliä Hugh ei palaisi.
Uskaltaisikohan hän pyytää piispan välityksellä, että Hugh kerran vuodessa määräpäivänä olisi saapuvilla tuomiokirkon päämessussa, jotta hän voisi tietää hänen olevan saman katon alla, palvoen samalla hetkellä Jumalallisen Voiman samaa siunattua ilmausta.
Mutta melkein heti hän oli karkoittanut tuon halun tajuten, että moinen lohdutus voisi olla lohdutusta vain naisen sydämelle, miehelle sitä vastoin luultavimmin kidutusta. Ja jos Hugh'n mieli taipuisi etsimään seuraa ja lohtua toisen naisen rakkaudesta, niin vuosittainen toivioretki Worcesteriin häiritsisi hänen vastaista onneaan.
Vaeltaen tuon äänettömän kulkueen viimeisenä takaisin luostariin prioritar asteli yksinään murheineen. Hänen sydämensä oli perin raskas.
Hän oli vihoittanut vanhan ystävänsä Worcesterin Symonin. Oltuaan äärettömän kärsivällinen, vaikka olisi ollut kylläkin syytä suuttua, tämä oli äkkiä muuttanut äänensä jyrkemmäksi ja poistunut verraten jäykkänä jättäen ystävättärensä pelkäämään, että hän oli peruuttamattomasti menettänyt tämänkin ystävän.
Siksi prioritar asteli yksinään ja murheellisena.