"'Kuuleppas, mestari Sämpyläsaksa', minä sanoin, oletko tullut pälyilemään hurskaita sisaria?' Mutta siipi ei lehahtanut kertaakaan, nokka ei tirskuttanut ääntäkään.

"Niin vakavalta ja kuitenkin sotaisalta se näytti, että minä sanoin lopulta: 'Kuuleppas, sinä hurmepukuinen ritari! Oletko taasen tullut ryöstämään meidän jalon priorittaremme?' Tällöin se korotti silmänräpäyksessä äänensä ja puhkesi laulamaan; lensi sitten ovelle, missä se kääntyi ja sirkutti ikäänkuin kehottaen minua seuraamaan.

"Kummastelin kovin tämän pienen lempilintuni käytöstä ja lähdin viipymättä sen perään.

"Se lensi käytävää pitkin nopein siivin, pistäysi tyhjissä kammioissa ikäänkuin jotain etsien. Sitten, kun olin vielä vähäisen matkan päässä, se katosi kunnianarvoisan äidin kammioon palaamatta enää.

"Nauraen itsekseni moista röyhkeyttä minä lähdin perässä ja sanoin: 'Hoi, sinä hurmepukuinen ritari! Mitä sinä siellä toimitat? Kunnianarvoisa äiti on poissa. Mitä etsit hänen kammiostaan, hurmepukuinen ritari?'

"Mutta kun samassa ennätin ovelle, kävin aivan mykäksi näkemästäni.

"Siellä ei ollutkaan mitään punarinta-satakieltä, vaan kerrassaan loistava ritari, yllään välkkyvä haarniska, lepäsi polvillaan Pyhän Neitsyen alttarin ääressä. Hänen rinnassaan oli veripunainen risti. Hänen tumma päänsä oli kohotettu. Hänen jaloilla kasvoillaan oli anova ja rukoileva ilme.

"Ihmeissäni, mutta pelkäämättä minä hiivin sisään ja polvistuin tuon loistavan ritarin taakse. Anova ilme hänen kasvoillaan saattoi minutkin rukoilemaan. Hänen huulensa liikkuivat, kuten olin jo alussa nähnyt; mutta pystyssä seistessäni en voinut kuulla mitään sanoja. Niin pian kuin minäkin polvistuin, kuulin ritarin sanovan: 'Anna hänet minulle! Anna hänet minulle!' Ja viimein: 'Jumalan Äiti, lähetä hänet luokseni! Sääli nälkäistä sydäntä, autiota kotia, tyhjää liettä, ja lähetä hänet luokseni!'"

Mary Antony vaikeni, kiinnittäen katseensa ruusunkarvaiseen kaistaleeseen taivasta, joka näkyi kapeasta ikkunasta. Syventyneenä näkyään kuvailemaan hän tuntui unohtaneen priorittaren. Hän vaikeni, ja kammiossa vallitsi hiljaisuus, sillä prioritar ei päästänyt ainoatakaan ääntä.

* * * * *