Pöydällä oli myöskin avoinna Gregoriuksen sakramentario ja lähellä sitä pergamenttikaistaleita, joille prioritar oli jäljentänyt kaksi noista vanhoista rukouksista liittäen kumpaiseenkin tarkan käännöksen. Nämä ovat ne kuudennen vuosisadan rukoukset, joiden jäljentäminen ja kääntäminen oli tuottanut priorittarelle lohdutusta pitkinä valvonnan hetkinä.
Oi Jumala, kaikkien turva, jotka Sinuun luottavat, jota ilman ei mikään ole voimakasta, et mikään pyhää; anna armosi meitä kohtaan lisääntyä ja kasvaa, niin että Sinun ollessasi meidän johtajamme ja oppaamme saattaisimme siten suoriutua ajallisesta, ettemme lopulta menetä sitä, mikä ikuista on; suo tämä, oi taivaallinen Isä, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme tähden. Amen.
Ja toiselle pergamenttipalaselle:
Oi Herra, me pyydämme Sinua armollisesti kallistamaan korvasi omiesi puoleen, jotka huutavat Sinua avukseen, ja suo heidän sekä havaita että tietää, mitä heidän olisi tehtävä, ja suo heille myöskin armoa ja voimaa uskollisesti täyttää se; Jesuksen Kristuksen meidän Herramme avulla. Amen.
Sitten, pimeimpänä tuntina ennen aamunkoittoa, hän oli avannut erään vieläkin vanhemman niteen raskaat kiinnikkeet ja jäljentänyt lyhyen rukouksen Gelasiuksen sakramentariosta vuodelta 492.
Walaise meidän pimeyttämme, me rukoilemme Sinua, oi Herra; ja suuressa armossasi suojaa meitä kaikista vaaroista ja vaikeuksista tänä yönä; ainokaisen Poikasi meidän Wapahtajamme Jesuksen Kristuksen rakkauden tähden. Amen.
Tämä näytti tulleen jäljennetyksi viimeiseksi. Muste ei ollut vielä kuivunut pergamentilla.
Kynttilät olivat palaneet aina jalkoihin asti ja sammuneet. Priorittaren tuoli, joka oli työnnetty syrjään pöydän luota, oli tyhjä.
Sisään hiipiessään päivänkoitto tapasi hänet polvillaan Madonnan alttarin ääressä, rukoukseen ja mietiskelyyn syventyneenä.
* * * * *