I luku
MAANALAINEN TIE
Iltapäiväauringon kaltevat säteet tulvivat sisään holvikaarista, ulottuen leveinä kultajuovina pitkin luostarin pylväskäytävän kivilaattoja.
Vanha maallikkosisar Mary Antony astui ulos kammiokäytävän viileästä siimeksestä ja räpyttäen silmiään auringonpaisteessa laahusti vitkaan määräpaikalleen kuorikellarista johtavan portaikon päähän, mistä piakkoin saapuisi iltamessusta palaavien nunnain äänetön kulkue.
Päivittäin he menivät ja päivittäin he tulivat pitkin, maanalaista tietä, yli peninkulman [tässä kuten myöhemminkin englannin peninkulmia. Suom.] pituista käytävää, joka Valkoisten nunnain luostarista Whytstone in Clainesissa ulottui P. Marian ja P. Pietarin kirkkoon, Worcesterin kaupungin muurien sisäpuolella kohoavaan ylvääseen katedraaliin.
Astuen tähän käytävään oman luostarinsa kuorikellarista he vaelsivat pimeässä aurinkoisten ketojen alitse, sivuuttivat ulkoportin kohdan ja liikkuivat äänettömänä kulkueena, yläpuolellaan kaupungin eloisat kadut, kunnes ennättivät tuomiokirkon kryptaan.
Kryptasta johti seinään rakennettu portaikko kuorin yläpuolella olevaan kammioon, missä Worcesterin Valkoiset nunnat näkemättä ja näkymättä päivittäin kuuntelivat, kun pyhät veljet alapuolella lauloivat iltamessuaan.
Sisar Mary Antonyn tehtäväksi oli annettu laskea nuo viisikolmatta hunnutettua olentoa, kun he portaikkoa myöten katosivat maan alle, ja laskea heidät uudelleen, kun he jälleen ilmestyivät näkyviin ja juhlallisen hiljaisina astuivat pylväskäytävää pitkin poiketen kukin omaan kammioonsa viettämään rukouksessa ja hartaudessa aikansa, kunnes refektorion kello kutsuisi heidät ilta-aterialle.
Tämä Valkoisten nunnain laskeminen oli peräisin siitä päivästä jo yli puoli vuosisataa takaperin, jolloin Agatha sisar, pitkällisen paaston uuvuttamana ja sattuen astumaan kulkueen viimeisenä, oli pyörtynyt ja vaipuen äänetönnä maahan oli kenenkään huomaamatta unohtunut yksinäisyyteen ja pimeyteen.
Tämän hurskaan naisen tapana oli viipyä omassa kammiossaan vesper-messun jälkeen välittämättä illallisesta; sen vuoksi ei hänen poissaoloaan huomattu ennen kuin seuraavana aamuna, jolloin Mary Antony, havaiten kammion tyhjäksi, riensi ilmoittamaan, että vaellettuaan kauan Enokin tavoin Jumalan kanssa Agatha sisar oli nyt Enokin lailla viety taivaaseen!