Mahdoton on ehättää huhua kiinni, jos se on tunninkaan matkan edellä. Yhtä hyvin voisi tavoitella kiinni vettä, joka on syössyt ulos avatusta kanavaluukusta tuntia aikaisemmin kuin ehdit padolle.
Mahdoton on puhdistaa kerran tahrautunutta mainetta. Ajoissa ojennettu käsi olisi voinut estää kallisarvoisen venetsialaisen maljakon putoamasta kivilattialle. Mutta jos tätä kättä ei ollut, ja maljakko sekuntia myöhemmin on maassa satoina pirstaleina, ovat koko maailman kädet voimattomat tekemään siitä sitä, mitä se ennen putoamista oli.
Nopeammin, nopeammin, Shulamite!
Kun alapriorittaren sanantuoja saa kuulla, että piispa on poissa, kiiruhtaa hän varmasti isä Benedictin luo, joka on tunteva synkkää iloa, ajatellessaan saavansa pistää pitkän nenänsä priorittaren tyhjään kammioon, joka vainuaa häväistysjuttua sieltä, missä tuntuu vain liljojen tuoksu ja raastaa pirstaleiksi Moran maineen tuntematta sääliä enempää kuin susi, joka raatelee lampaan.
Täyttä laukkaa, Shulamite! Ellei kukaan pelastaakseen sitä pistä kättään alapriorittaren ja isä Benedictin väliin, on kristallimaljakko pirstautuva palasiksi.
* * * * *
Vihdoin pidätti piispa ohjaksia ja antoi tammansa kävellä peninkulman. Warwick oli nyt jo kymmenen peninkulman päässä hänen takanaan. Hän oli jo puolitiessä Worcesteriin.
Warwick oli hänen takanaan!
Piispasta tuntui, että siitä saakka kun hän oli oppinut Mora de Norellen tuntemaan, hän aina vain oli ratsastanut poispäin ja jättänyt hänet taakseen.
Hänen tähtensä hän ratsasti pois silloin, kun hän jätti taaksensa hovin, lukuisat toimensa, kasvavan vaikutusvaltansa ja nauttimansa kansansuosion.