"Sisar Seraphine", sanoi prioritar kammottavan juhlallisella äänellä, "on häväissyt Ristiinnaulitun kuvaa halventaen meidän autuasta Herraamme, joka riippuu tuolla."
Kaikki nunnat vaipuivat polvilleen kätkien kasvot käsiinsä.
Seuraavien hetkien äänettömyys teki hirvittävän vaikutuksen.
Hitaasti prioritar kääntyi, heittäysi maahan ristin juurelle ja painoi otsansa lattiaan. Sitten nunnat kuulivat yhden ainoan syvän, värisyttävän nyyhkytyksen.
Ei yksikään pää kohonnut. Ainoa nunnista, joka uskalsi kurkistaa, oli sisar Mary Seraphine, joka virui pitkällään permannolla.
* * * * *
Jonkin ajan kuluttua prioritar nousi kalpeana, mutta tyynenä.
"Kantakaa hänet omaan kammioonsa", hän sanoi.
Kaksi kookasta nunnaa, joille hän viittasi, nosti sisar Seraphinen maasta ja kantoi hänet pois.
Kun heidän askeltensa laahustava ääni häipyi etäisyyteen, ryhtyi prioritar jakelemaan lisää määräyksiä.