Päästyään muutaman askeleen ovesta pysähtyi piispa, viittasi alaprioritarta astumaan eteenpäin, mutta pidätti kohotetulla kädellään hänen takanaan tunkeilevia nunnia.
Huoneessa oli aivan hiljaista.
Priorittaren tuoli oli tyhjä.
Mutta Neitsyen alttarin edessä makasi pitkällään lattialla tainnoksissa vanha maallikkosisar Mary Antony.
XXXVIII luku
PIISPA VALVOO.
Vanha Mary Antony makasi kuolemankielissä.
Piispa ei ollut sallinut kuljettaa häntä priorittaren kammiosta omaansa.
Hän oli käskenyt siirtää kunnianarvoisan äidin vuoteen sisähuoneesta Neitsyen alttarin eteen. Siinä lepäsi Mary Antony ja piispa itse valvoi hänen vieressään.
Avoimesta akkunasta lankesi huoneeseen illan valo, luoden kajastuksensa vanhuksen tyynille kasvoille, joiden ryppyjä kuoleman rauhoittava käsi jo silitteli pois.