* * * * *
Prioritar siirtyi ikkunan ääreen.
Aurinko oli laskenut mailleen. Iltatähti loisti vasta sytytetyn lampun lailla kalpean purppuraisella taivaalla. Nopeasiipiset pääskyset olivat menneet levolle.
Ikkunan ohitse lehahti lepakoita ikäänkuin kodittomia sieluja, jotka eivät tiedä, minne menisivät.
Kammioista alkoi kuulua matalaäänistä laulua; nunnat lauloivat Miserereä ovet avoimina.
Mutta katsellessaan iltatähteä prioritar kuuli vielä järkyttävän selvästi sisar Seraphine poloisen viimeisen julkeuden: "Haluan elämää — en kuolemaa!"
* * * * *
Käytävää pitkin siirtyi lyhyt kulkue matkalla Mary Seraphinen kammioon.
Ensimmäisenä astui muuan nunna sytytetty vahakynttilä kädessään.
Sitten seurasivat ne kaksi kookasta nunnaa, jotka olivat kantaneet Mary Seraphinen tämän kammioon.