Heidän takanaan äiti alaprioritar pitäen skapularionsa alla jotain, mikä antoi hänelle enemmän ryhtiä kuin hänellä tavallisesti oli.
Juhlallinen ja virallinen — melkeinpä uhrimenoja muistuttava — oli heidän tahdikas astuntansa, kun he liikkuivat käytävää pitkin ja astuivat Mary Seraphinen kammioon.
Prioritar sulki ovensa ja polvistuen krusifiksin ääreen rukoili anteeksi pyhyydenloukkausta, jonka oli tahtomattaan aiheuttanut.
Nunnat lauloivat Miserereä kukin kammiossaan. Mutta — äkkiä — ikäänkuin yhteisestä vaikuttimesta heidän äänensä vaikenivat kiirehtiäkseen sitten edelleen epävarmoin, kiihtynein poljennoin.
* * * * *
Vanha Mary Antony, joka pelasi alhaalla mielikisaansa, pysähtyi myöskin ja herkisti korviaan. Sitten hän lennätti surkastuneen herneen, joka esitti äiti alaprioritarta, pimeimpään loukkoon ja riensi keittämään lieventävää voidetta.
Kun sitten refektorion kello oli kutsunut kaikki ilta-aterialle, hiipi vanha maallikkosisar Mary Seraphinen kammioon viemään keittoa ja lohdutusta.
Mutta sisar Mary Seraphine ei ollut moneen viikkoon ollut niin tyytyväisellä mielellä.
Lopultakin hän oli joutunut huomion keskustaksi; ja vaikka äiti alapriorittaren käydessä hänen kammiossaan tämä asema oli osoittautunut erikoisen tuskalliseksi, tuntui se kuitenkin Mary Seraphinen sairaalloisesta mielestä siedettävän arvoiselta.
Kun mieli siis oli nyt vapautunut tyytymättömyydestään, söi hän hilpeänä Antony vanhuksen lientä ja ryhtyi käyttelemään lieventävää voidetta. Mutta samalla hän suunnitteli, kuinka saavuttaisi priorittaren suosion kertomalla tälle ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa ne äiti alapriorittareen kohdistuvat pahanilkiset huomautukset, joita hänen mieltään huvittaakseen nyt teki tuo ystävällinen eukko, joka uhmasi nuhteita tuodakseen hänelle, kaikkien hylkäämälle, sekä ravintoa että lohtua.