"Vaimoni", sanoi hän yksinkertaisesti, puhuen matalalla äänellä ja kumartunein päin, "ennenkun puhun sinulle enemmän, tahdon sinun tietävän, että olet vapaa palaamaan takaisin siihen tilanteeseen, jossa vanhan maallikkosisaren, Mary Antonyn näky, ensinnä ryhtyi sinun kohtaloasi ohjaamaan. Senvuoksi minä tuon sinulle takaisin ristin, joka sinulla oli Valkoisten sisarten priorittarena."
Mora nauroi ääneen helpotuksen tunteen herättämän suuren iloisuuden vallassa; ylpeys, jota hän tunsi Hugh'sta, hurmasi häntä.
"Kuinka voi sinun vaimosi olla Valkoisten sisarten prioritar?" huudahti hän, ja painoi Hugh'n päätä rintaansa vasten, sille kohdalle, missä risti tavallisesti lepäsi, ja kyyneliä ja suudelmia satoi Hugh'n hiuksiin,
Ja tuokion ajan Hugh, kasvot painettuina Moraa vastaan, vastasi hänelle, puhuen ylitsetulvivia lemmen sanoja.
Sitten hän taas sai itsensä hillityksi.
"Oh, vaikeaa, rakkaani!" sanoi hän. "Älä pidätä minua! Päästä minut taikka minä kautta pyhän Neitsyen nytkin petän tehtävän, joka minulla on edessäni."
"Herramme, joka tuntee miehen sydämen", sanoi Mora, "on tehnyt mieheni niin voimakkaaksi, ettei hän lankea."
Mutta hän päästi Hugh'n kuitenkin ja ritari nousi seisomaan hänen eteensä.
"Kirje, jonka veli Philip toi minulle", alkoi hän, "kertoi minulle asian, jonka minä nyt vuorostani tahdon kertoa sinulle. Mutta minä en voinut puhua siitä sinulle, ennenkuin tunsin sen kaikkine yksityiskohtineen ja olin neuvotellut piispan kanssa sen mahdollisista vaikutuksista sinun tulevaisuuteesi. Siitä aiheutui minun äkkinäinen lähtöni Worcesteriin. Sen minkä minä nyt sinulle kerron, olen minä kaikissa yksityiskohdissaan kuullut piispalta meidän salaisissa keskusteluissamme. Vain hän ynnä minä tunnemme asian."
Ja kädet ristissä rinnalla, katse kiinnitettynä akkunasta näkyvään aurinkoiseen puutarhaan, äänessään syvä suru, masennus, jopa toisinaan kammokin Hugh d'Argent kertoi luullun näyn koko tarinan; alkoi mainitsemalla, kuinka Mary Antony oli kätkeytynyt sisäkammioon, ja kuinka tämä oli pelännyt kunnianarvoisan äidin vuoksi, kuten hän oli piispalle kertonut, kuinka piispan satunnainen huomautus oli saanut eukon keksimään taitavan suunnitelmansa, jonka kautta prioritar pakoitettaisiin ottamaan vastaan onnensa.