Hän ei saanut riistää mieheltään mahdollisuutta osoittautua vilpittömäksi. Ja jos tämä aikoi pettää hänet, oli parempi että hän teki sen Moran tieten, kuin että tämä ainaisesti saisi kiusata itseään kysymyksellä: "Jos minä en olisi puhunut, olisiko hän silloin vaiennut?"
Mutta niin kauan kuin Hugh oli hänen ja hänen kunniansa tahriintumaton, ikävöi Mora hänen huultensa kosketusta.
"Suutele minua", kuiskasi hän uudelleen, tietämättä kuinka monin kerroin vaikeammaksi hän siten teki Hugh'n olon.
Mutta Hugh irroitti käsivartensa hänen ympäriltään, otti hänen kasvonsa käsiensä väliin, ja katseli häntä kauan silmiin, omissaan sellainen jäytävä kaipaus ja murhe, että Moran sydän seisahtui. Ja samalla kun Mora sulki silmänsä, jotka läheisyyden vuoksi vain hämärästi havaitsivat Hugh'n, tunsi hän tämän huulet omillaan.
Tällä hetkellä ei Mora tajunnut mitään muuta kuin että hän oli Hugh'n.
Sitten hänen ajatuksensa kiisivät takaisin hetkeen, jolloin he viimeksi olivat näin seisseet yhdessä. Taaskin tuntui kostean maan ummehtunut haju heidän ympärillään; taaskin rakkaus ja sääli raateli Moran sydäntä; taaskin luuli hän näkevänsä Hugh'n astuvan pimeydestä helmenkarvaiseen valoon, joka hiipi kryptasta alas — ja hän tajusi, että tähän toiseenkin suudelmaan sisältyi enemmän eron ahdistusta kuin yhtymisen hurmaa.
Ennenkuin Mora vielä oli ehtinyt selvittää itselleen asemaa, oli Hugh päästänyt hänet, irroitti lempeästi hänen kätensä kaulaltaan ja vei hänet tuolille istumaan.
Sitten pisti Hugh käden poveensa, ja hänen vetäessään sen takaisin näki Mora hänen kämmenellään jotain, joka kimalsi kun valo lankesi siihen. Ja Hugh puhui, seistessään Moran edessä, silmät kohdistettuina siihen, mitä hänellä oli kädessään.
"Mora, minun on pakko kertoa sinulle outoja asioita, jotka, kuten suuresti pelkään, tulevat aiheuttamaan sinulle paljon surua ja levottomuutta. Mutta ensin minä tahdon antaa sinulle tämän, jonka piispa on lähettänyt sinulle monin rakkain tervehdyksin; ja hän käskee minun myös sanoa sinulle, että jos sinä, kun olen puhunut asiani, haluat palata Worcesteriin, tulee hän itse sinua vastaan, lausuu sinut tervetulleeksi, johdattaa sinut luostariin ja asettaa sinut uudelleen Valkoisten sisarten priorittareksi kaikella asianmukaisella juhlallisuudella. Minä lausun tämän sinulle heti, säästääkseni sinulta mahdollisimman paljon järkytystä ja ahdistusta, kun kuulet sen, minkä nyt täytyy seurata."
Polvistuen Moran eteen laski Hugh jalokiviristin hänen helmaansa.