Pieniä hilpeyden värähdyksiä näkyi Moran silmäkulmassa. Piispa olisi huomannut ne ja hymyillyt niille vastaan. Mutta synkkä ritari ei niitä huomannut.
"Mora", sanoi hän, "minä annan sinulle vapauden. Minä en katso minkään petoksen ja vilpin kautta syntyneiden lupausten sinua sitovan. Minä asetan sinun mielenrauhasi omaa tyydytystäni ylemmäs, sinun hyvinvointisi omien halujeni edelle. Antaessani sinulle vapauden, armas, annan minä sinulle vapauden valita. Mutta kun minä rakastan sinua näin, en minä voi jäädä tänne ja samalla jättää sinut vapaaksi. Lykkäytymisen aiheuttama pelkoni kahlehtisi sinua. Senvuoksi aion minä nyt ratsastaa omaan kotiini. Martin tulee mukaani. Mutta hän palaa huomenna kysymään, onko mitään sanomaa minulle, ja samoin kunakin seuraavana päivänä. Piispa myönsi neljän päivän harkinta-ajan. Jos sinä päätät palata luostariin, kehoittaa hän sinua ratsastamaan viimeisen osan matkaa täydessä asussasi, virkaristi rinnallasi. Hän tulee sinua vastaan neljän peninkulman päähän Worcesterista, ratsastaa kanssasi juhlallisesti luostariin ja ilmoittaa siellä, että kun korkeampi tehtävä, johonka Pyhä Isä kutsui sinut, nyt on täytetty —"
"Täytettykö, Hugh?"
Ritari hymyili masentuneesti. "Minä vain toistan piispan sanoja, Mora. Hän tarkoittaa, että hän asettaa sinut uudelleen nunnakunnan priorittareksi. Koko luostari on siitä iloitseva, sanoo hän, ja hän on itse pitävä huolen siitä, että kaikki käy sinulle hyvin."
"Nämä suunnitelmat ovat huolellisesti laaditut. Hugh."
"Ihmiset, jotka rakastavat sinua, ovat ne laatineet, Mora."
"Kuka ratsastaa kanssani täältä Worcesteriin?"
"Martin Goodfellow ja pieni joukko omaa väkeäsi. Nopea sanansaattaja lähtee edeltä ilmoittamaan piispalle sinun tulosi."
"Entä miten käy sinun?" kysyi Mora. "Minun?" toisti ritari, ikäänkuin sana olisi ollut vailla merkitystä. "Minä lähden pois, hakemaan jotain jaloa asiaa, jonka puolesta voin taistella, rukoillen, että Jumala sallisi minun kaatua taistelussa."
Mora painoi yhteenliitetyitä käsiään rintaansa, missä Hugh'n pää oli levännyt.