Tässä oli nummi! Tässä oli valtatie, vihdoinkin! Ja tuolla kaukana Hugh'n linnan harmaat muurit ja kotiportti.
* * * * *
Ritarin uskottu kasvatusveli, Martin Goodfellow piteli Iconin suitsia, hämmästyneenä, mutta kuitenkin iloisesti toivottaen Moran tervetulleeksi, kun tämä pihalla laskeutui satulasta. Hän hyväili ratsun turpaa ja painoi poskensa sen niskalle. Tällä hetkellä täytyi hänen peittää onnelliset silmänsä tältäkin uskolliselta kumppanilta, johon hän oli tottunut täydellisesti luottamaan.
"Icon, sinä uljas ja kaunis!" kuiskasi hän. "Sinä olet tuonut minut tänne, missä halajan olla. Sinun jalkasi olivat melkein yhtä nopeat kuin minun haluni."
Sitten hän kääntyi, kuiskaten kiiruusti:
"Martin, missä on mieheni? Mistä minä löydän sir Hugh'n?"
"Rouva", vastasi Martin, "minä näin hänet viimeksi asehuoneessa."
"Asehuoneessa?" tiedusteli Mora.
"Se on suureen halliin avautuva huone, jonka akkunat ovat länteen käsin ja josta portaat, johtavat alas pihalle."
"Kuten minunkin huoneestani?"