"Asehuoneen ovi on vastapäätä teidän huoneenne ovea, kreivitär. Koko halli on niiden välissä."
"Voinko minä päästä huoneeseeni, menemättä halliin tai kulkematta asehuoneen akkunain editse? Minä tahtoisin vapautua matkatomustani, ennenkuin näyttäydyn sir Hugh'lle."
"Menkää oikealle ja sitten ruokahuoneen kautta, silloin pääsette puutarhaan ja huoneeseenne vieville portaille asehuoneen tuolla puolen."
"Hyvä. Älä mainitse kenellekään minun tulostani, Martin. Minulla on huoneeni avain. Onko sir Hugh pyytänyt sitä?"
"Ei, rouva, eikä hän myöskään tiedustanut, kuinka usein me olimme käyneet täällä. Me tulimme linnaan tuskin kaksi tuntia sitten. Ritari kylpi ja vaihtoi tomuiset vaatteensa; sitten söi hän päivällistä yksinään. Senjälkeen meni hän asehuoneeseen."
"Milloinka näit hänet viimeksi, Martin?"
"Kaksi minuuttia sitten, rouva. Minä tulin juuri hallista."
"Mitä hän teki, Martin?"
Martin Goodfellow epäröi. Hän tiesi hieman mitä rakkaus on, ja naisista senverran kuin kunniallinen mies saattaa tietää. Hän saattoi aavistaa, mitä Mora odotti ritarin tehneen. Ja hänellä oli suuri kiusaus kuvata sir Hugh lemmenjättönä ja murheisena.
Hän katseli itseensä kohdistettuihin kirkkaihin silmiin, vilkasi lujaan käteen, joka hyväillessään Iconin niskaa oli hetkeksi pysähtynyt paikalleen, ja sitten hän päätti, että vaikka totuus epäilemättä tulisi olemaan odottamaton, niin vale varmastikin olisi epäviisas.