Mutta Antony eukon tarina tuntui vakuuttavalta. Hänen hurja pelkonsa tuli täten selitetyksi.
Että vainajat palaavat ja harhailevat ihmisten ilmoilla etsien rakastamiaan paikkoja, joista heidän on täytynyt luopua, tuntuu aina kammottavalta kehittymättömästä mielestä, joka ei tiedä, että vainajissa on enemmän eloa kuin elävissä ja ettei ole muuta kuolemaa kuin synnin kuolema.
Mutta kunnianarvoisasta äidistä, joka vartioi laumaansa synniltä tai häpeältä, tuntui näkymättömästä maailmasta tullut vieras vähemmän kammottavalta kuin mahdollinen tungettelija näkyväisestä maailmasta.
Kelloa soittaessaan hän oli nopealla silmäyksellä todennut käytävän olevan tyhjän.
Mikä kammioista suojasi nyt kahta, vaikka siinä pitäisi olla vain yksi?
* * * * *
Prioritar astui kammion halki eteläisen ikkunan lähellä sijaitsevan syvennyksen luo, painoi jousta ja veti syrjään osan tammilaudoitusta. Työntäen kätensä seinässä olevaan salaiseen kätköön hän veti esiin kauniin tikarin, jossa oli kahva leikattua norsunluuta, metallinen peukalonsuojus, terä vinosti hiottua terästä, joka suippeni neulankärjeksi. Hän tunnusteli kärkeä ja pujotti sitten aseen vyöhönsä skapularion alle. Sulkiessaan seinälaudoituksen ja kääntyessään takaisin kammioonsa hänellä oli silmissään päättäväinen välke. Koko hänen käytöksensä ilmaisi niin uljasta pelottomuutta, niin ylevää varmuutta, että häntä katsellen Mary Antony tunsi oman pelkonsa haipuvan.
"Kuulehan nyt, Antony kulta", puhui prioritar, kahlehtien vanhuksen katseellaan. "Minun on päästävä selvyyteen siitä, että tämä kahdeskymmenes yhdes Valkoinen sisar on vain sinun herneittesi kepposia. Jos hän on jossakin täällä luostarissa, niin aion ehdottomasti päästä puheisiin hänen kanssaan.
"Lähde sinä sillä välin keittiöösi ja antaudu valmistamaan ilta-ateriaa. Mutta älä soita refektorion kelloa, ennenkuin minä käsken. Ei, tahdon itse soittaa sitä tänä iltana. Kenties minulla on syytä pidättää nunnat hiukan kauemmin hartaudenharjoituksessa.
"Jos sattuisin soittamaan hälyytyskelloa, niin anna kaikkien apulaistesi rientää tänne; mutta mene itse äiti alapriorittaren kammioon ja koeta pysyttää: hänet vuoteessa. Jos käy välttämättömäksi, niin; sano minun käskyni olevan, ettei hän nouse… Hyvä Jumala! Mikä jyrähdys! Pyhä Neitsyt varjelkoon meitä! Salama tuntuu pyrkivän iskemään maahan. Minä käyn jokaisessa kammiossa katsomassa, ettei kukaan ole liiaksi säikähtynyt.