"No niin, riennä nyt, Antony; eikä sinun huuliesi pidä virkkaa yhdellekään nunnalle sanaakaan pelostasi; älä mainitse kahdettakymmenettä yhdettä Valkoista sisarta taikka" — prioritar teki ristinmerkin — "sisar Agathaa, jolle Herra suokoon ikuisen levon."
Mary Antony polvistui suutelemaan priorittaren kaavun lievettä. Sitten hän nousi ja sanoi — harvinaisen juhlallisesti ja hillitysti: "Herra suojelkoon teitä, kunnianarvoisa äiti, vihamiehistä, näkyvistä ja näkymättömistä." Ja uuden sokaisevan salamanvälähdyksen saattamana hän poistui kammiosta.
IX luku
PRIORITAR SULKEE OVEN.
Prioritar odotti, kunnes vanhan maallikkosisaren laahustavat askelet häipyivät kuuluvista.
Sitten hän astui pitkään kivikäytävään jättäen oman kammionsa oven sepposen selälleen.
Jokaisessa kammiossa prioritar pistäysi.
Jokaisessa hän tapasi nunnan polvillaan hartauteen vaipuneena. Ei yhdessäkään kammiossa ollut kahta valkoista olentoa. Niin yksinkertaisesti olivat nuo kammiot sisustetut, ettei niissä voinut olla mitään piilopaikkaa. Yksi silmäys ovelta riitti.
Sisar Seraphinen kammion ulkopuolella prioritar seisahtui, sillä hän kuuli sisältä puhetta; sitten hän astui nopeasti sisään. Mutta sisar Seraphine oli yksinään ja luki kuuluvasti, halukkaana kuulemaan omaa ääntään.
Prioritar astui nyt kohti raskasta holviovea, joka johti holvikäytävään. Se avautui sisäänpäin ja oli jäänyt sepposen selälleen Mary Antonyn jälkeen. Kesäisin se yleensä pidettiinkin avoinna kautta Vuorokauden viileyden vuoksi.