"Ratsastaessani Garnforthin kautta havaitsin kaupungin viettävän juhlapäivää. Tiedustin syytä ja sain kuulla läheisyydessä parhaillaan pidettävän turnajaisia, joihin jaarli oli sinä aamuna ratsastanut kerallaan kreivittärensä, joka oli valittu Kauneuden kuningattareksi ja jonka oli määrä istua siellä valtaistuimella pikku tyttärineen ja kaksi pientä poikaansa paasheinaan.

"Minut valtasi äkillinen halu katsella jälleen sinun kasvojasi, nähdä sinut sen miehen parissa, joka sinut varasti minulta, niiden lasten keskellä, joiden olisi pitänyt olla minun omiani.

"Kymmentä minuuttia myöhemmin ratsastin kisapaikalle. Tunkeutuen väkijoukkoon huomasin melkein heti joutuneeni aivan valtaistuimen eteen.

"Näin Kauneuden kuningattaren kultaan puettuna. Näin pikku tytön ja palvelevat paashit. Näin Humphryn ylpeänä puolisona ja isänä heidän keskellään. Kaiken sen näin, mitä olin tullut katsomaan. Mutta — Humphryn kreivittärellä ei ollut sinun kasvojasi! Siinä tuokiossa tiesin, että minua oli petetty seitsemän pitkää vuotta!

"Lähdin hurjana etsimään totuutta ja tietoja sinusta.

"Sisaresi Eleanor oli kuollut vuotta varemmin. Sinun komean linnasi ja ihanat maasi, jotka sijaitsivat niin lähellä omiani, oli perinyt Eleanorin poika halliten niitä sinun sijassasi. Koska hän oleskeli sillä haavaa hovissa, en tavannut häntä enkä myöskään kuullut suoranaisia uutisia sinusta, vaikka huhu tiesi kertoa sinun olevan luostarissa.

"Silloin muistui mieleeni Alfrida serkku, joka makasi sairaana kartanossaan Chesterissä. Hänen luokseen lähdin nyt; ja astuen sisään ennalta ilmoittamatta — hän oli jo aikoja sitten luullut minut kuolleeksi — pakotin hänet ilmaisemaan totuuden. Koko salajuoni paljastui minulle. Hän ja Eleanor olivat hautoneet sen yhteisvoimin. Eleanor himoitsi sinun maitasi itselleen ja pojalleen, ja hän tiesi, että sinun lapsesi riistäisivät hänen jälkeläisiltään perintöoikeuden; Alfrida — minua hävettää puhua siitä — himoitsi itselleen sinun lemmittyäsi.

"Sanansaattaja, joka toi kirjeet, oli lahjottu kertomaan yksityiskohtia sinun oletetuista häistäsi. Englantiin palattuaan hän luovutti sinulle ja Humphrylle osoittamani kirjeet Eleanorin käsiin; samaten Fridan kirjeen, jossa tämä kertoi ottaneensa minut miehekseen kuningattaren luvalla ja suostumuksella ja pyysi Eleanoria ilmoittamaan asian sinulle. Sanansaattaja antautui sitten seurustelemaan sinun väkesi kanssa kuvaillen häitäni yksityiskohtaisesti, kuten kaukana vieraalla maalla oli menetellyt sinun häihisi nähden. Tämän kuullessaan poloinen lemmittyni teki samaten kuin itsekin olin tehnyt, noudatti hänet luokseen, kuulusteli häntä, sai kuulla koko tarinan häneltä itseltään eikä huomannut olevan syytä epäillä häntä.

"Frida serkku muuten tiesi, mistä saisi käsiinsä tuon kirjuri-roiston. Sen vuoksi lähetimme noutamaan hänet. Hän saapui kiireimmiten tapaamaan Lady Alfridaa, jolta hän oli kaikkien näiden vuosien kuluessa kiskonut kiskomistaan rahoja salaisuutta säilyttääkseen.

"Minä vartosin häntä miehineni. Hän oli lihonnut lahjuksista. Hän ei ollut enää laiha eikä nukkavieru.