— Helkkarissa! Naimistaanhan hän on niin salannut, huudahti Jeoffrey herra. — Eikä sitä asiaa voi kauan omana tietonaan pitää. Sanotaan hänen kohtakin naimisiin menevän. Armollinen äiti rouva on hänelle keksinyt vasta kaupunkiin tulleen, rikkaan kaunottaren. Hän kuuluu paitsi rikkauksiaan Englannissa Länsi-Intiassakin omistavan suuret tilukset. Koko maailma piirittää häntä, mutta kun Jack poika pääsi häntä huokaillen kumartelemaan ja hänelle runoja kirjoittelemaan, niin sieppasi hän hänet heti toisilta.
— Alkaa jo olla aika, että hän nai jonkun, joka voi hänen velkansa maksaa ja velkavankilasta pelastaa, johon hän taitaa olla joutumaisillaan, virkahti Klorinda. Jeoffrey herra vilkasi katsoa häneen hieroen punaista leukaansa.
— Minusta olisi ollut mieluista, että sinä Klo, olisit taipunut häneen, sanoi hän; — ja että varallisuussuhteennekin olisivat paremmin käyneet yhteen. Poika miellyttää minua, ja teistä olisi tullut komea pariskunta.
Klorinda neiti nauroi, istui suorana satulassa eikä silmääkään räpäyttänyt vaikka päivä paistoi hänelle suoraan silmiin.
— Varallisuussuhteemme sopivat mainiosti, sanoi hän, — minä kun olen kerjäläinen ja hän tuhlari. Kas tuossa tulee lordi Dunstanwolde.
Lordin ihastuneista silmistä näytti aurinko sentähden niin säteilevän kirkkaasti Klorindaan paistavan, että hän oli taivaasta tullut jumalatar, jonka käskystä sitä tulvaili alas.
Neiti Wimpole oppilaineen keskustelivat myöskin tuosta John Oxon herran naimisjutusta.
— Minä en voi sitä huhua uskoa, selitti neiti Wimpole, — sillä jos mies milloinkaan on ollut rakastunut, niin oli hän Klorinda neitiin, vaikka hän pyrki sitä salaamaan.
— Mutta Klorinda, änkytti Anne kalpeana ja liikutettuna, — Klorinda kohteli häntä aina ylenkatseella eikä suvainnut häntä lähelleen. Minä — minä olisin toivonut hänelle ystävällisempää kohtelua.
— Ei hän koskaan miehiä ystävällisesti kohtele, sanoi neiti Wimpole.