Mr Havisham veti päänsä pois vaunujen ikkunasta ja nojautui hymyillen taaksepäin.
"Hyvä, lordi Fauntleroy!" hän sanoi.
Kun vaunut seisahtuivat mrs Errolin talon eteen, tulivat voittaja ja voitettu sinnepäin hurraavan joukon seuraamina. Cedrik käveli Billy Williamsin vieressä ja puhui hänelle. Hänen innostuneet kasvonsa punoittivat, kiharat olivat liimautuneet kuumaan, kosteaan otsaan ja kädet olivat taskussa.
"Kuulehan", hän sanoi tahtoen ilmeisesti lohduttaa huono-onnista kilpailijaansa, "luulen että voitin sen tähden, että sääreni ovat hiukan pitemmät kuin sinun. Siitä kai se johtui, olenhan kolme päivää vanhempi sinua, ja kyllä sekin tuntuu. Olen kokonaista kolme päivää vanhempi."
Tämä katsantokanta ilahdutti Billy Williamsia niin paljon, että hän alkoi taas hymyillä ja hiukan kerskaillakin ikään kuin olisi voittanut kilpailun eikä hävinnyt. Ceddi Errolilla oli erinomainen taito saada ihmiset tyytyväisiksi. Jo ensi voitonriemussaankin hän tuli ajatelleeksi, että tappiolle joutunut kilpailija ei voinut olla yhtä iloinen kuin hän, ja koetti rohkaista toveriaan selittämällä, että toisenlaisten olosuhteiden vallitessa tämä olisi saattanut voittaa.
Sinä aamuna mr Havisham keskusteli pitkään kilpajuoksun voittajan kanssa. Tämä keskustelu sai hänet monta kertaa hymyilemään ja sivelemään leukaansa luisevalla kädellään.
Mrs Errol oli lähtenyt pois salista, ja asianajaja jäi yksin Cedrikin kanssa. Ensiksi mr Havisham pohti, mitä hänellä olisi sanottavaa pikku miehelle. Hän katsoi parhaaksi muutamin sanoin valmistella Cedrikin ja isoisän tapaamista sekä auttaa häntä sopeutumaan edessä olevaan suureen muutokseen. Hän huomasi, ettei Cedrikillä ollut aavistustakaan siitä, mitä hänellä oli edessä Englantiin tultuaan, eikä myöskään millainen hänen kotinsa siellä olisi. Poika ei edes tiennyt, ettei äiti tulisi asumaan yhdessä hänen kanssaan. He olivat päättäneet olla puhumatta siitä, kunnes poika olisi ehtinyt tointua ensimmäisestä hämmästyksestään.
Mr Havisham istui nojatuolissa avoimen ikkunan ääressä, ja toisella puolella istui Cedrik vieläkin suuremmassa tuolissa katsellen mr Havishamia. Hän istui syvällä tuolissa nojaten kiharaista päätään tuolin pehmeään selustaan, jalat ristissä, kädet taskussa, aivan mr Hobbsin tapaan. Niin kauan kuin äiti oli huoneessa, hän oli hyvin tarkasti katsellut mr Havishamia, ja äidin mentyä hän jatkoi tarkasteluaan yhä kunnioittavan mietteliäänä. Mrs Errolin lähdettyä seurasi hetken hiljaisuus, ja Cedrik näytti tutkivan mr Havishamia samaten kuin mr Havisham häntä. Mr Havisham ei tiennyt, mitä vanhanpuoleisen herran sopisi sanoa pienelle pojalle, joka voitti kilpajuoksussa, käytti lyhyitä housuja ja punaisia sukkia ja jonka jalat eivät ulottuneet tuolin reunan yli hänen istuessaan.
Mutta Cedrik päästi hänet pulasta aloittaen heti keskustelun.
"Ajatelkaapas", hän sanoi, "minä en tiedä mikä kreivi on".