"No, jatkakaa", hän sanoi. "Niinkuin tiedätte pyysin, ettette kirjoittaisi minulle mitään itse asiasta, enkä minä siis tiedä mitään. Millainen poika on? Äidistä minä en välitä, mutta poika, millainen hän on?"
Mr Havisham maisteli hiukan portviiniä, jota hän oli kaatanut lasiinsa ja piteli kädessänsä.
"On vaikea arvostella seitsenvuotiaan lapsen luonteen laatua", hän sanoi varovasti.
Kreivin ennakkoluulot olivat syvälle juurtuneet. Hän katsahti äkkiä ylös ja huudahti kiivaasti:
"Onko hän tyhmä ja kömpelö nulikka? Se on hänen amerikkalaisen verensä vaikutusta."
"Minun luullakseni se ei ole häntä vahingoittanut, herra kreivi", asianajaja vastasi kuivan miettiväiseen tapaansa. "En minä lapsista paljon ymmärrä, mutta luulen, että hän on melko hieno poika."
Hänen puhetapansa oli aina miettiväinen ja kuivanlainen, mutta tällä kertaa vielä tavallista suuremmassa määrässä. Hän arveli parhaaksi antaa kreivin itsensä vetää johtopäätökset ja tavata pojanpoikansa ilman ennakkotietoja.
"Onko hän terve ja sopusuhtainen?" kreivi kysyi.
"Minusta hän näyttää terveeltä ja reippaalta", asianajaja vastasi.
"Onko hänellä voimakas ruumiinrakenne ja onko hän jonkun näköinenkin?" kreivi kysyi.