Uskollinen vanha ystävä
CEDRIK ERROL
J.K. ei kukaan ole vankilassa isoisä ei ole koskaan pistänyt
ketään sinne.
J.K. hän on niin hyvä kreivi hän muistutta teitä hänestä pidetään
niin paljon.'
"Kaipaatko kovasti äitiäsi?" kreivi kysyi lopetettuaan lukemisen.
"Kaipaan", Fauntleroy sanoi, "kaipaan häntä aina".
Hän meni kreivin luo, pani kätensä hänen polvellensa ja katsoi häneen.
"Sinä et kaipaa häntä, vai kuinka?" hän kysyi.
"Minä en tunne häntä", kreivi vastasi hiukan ynseästi.
"Tiedän sen", Fauntleroy sanoi, "ja minä ihmettelen sitä kovasti. Hän kielsi minua kysymästä mitään — enkä minä tahdokaan, mutta toisinaan en voi olla ajattelematta tätä, ja se on minusta niin kummallista. Mutta en kysy mitään. Kun minä kaipaan häntä, katson ulos ikkunastani ja näen joka ilta tulen tuikkivan hänen ikkunastaan puiden välitse. Sinne on pitkä matka, mutta hän panee kynttilän ikkunallensa aina kun tulee pimeä, ja minä näen sen loistavan kaukaa ja tiedän mitä se merkitsee."
"No mitä se merkitsee?" kreivi kysyi.