— Luulen, etten oikein tiedä, mikä minä olen, hän vastasi.
— Miksi et tiedä?
— Ensin olin oppilas ja minulla oli kaksi omaa huonetta, mutta nyt —
— Sinä olit oppilas! Mikä sinä olet nyt?
Taas Saara hymyili surullisesti.
— Minä asun ullakkokopissa astianpesijätytön vieressä, hän selitti. — Juoksen keittäjättären asioilla — teen kaikkea, mitä he käskevät — ja opetan pikkutytöille läksyjä.
— Kysy häneltä, Carmichael, sanoi Carrisford vaipuen takaisin makaavaan asentoon ikään kuin olisi menettänyt kaikki voimansa. — Minä en jaksa.
Ja ison perheen suuri, ystävällinen isä tiesi, miten pieniltä tytöiltä on kysyttävä. Saara ymmärsi, kuinka paljon kokemusta hänellä oli, kun hän puhui hänelle ystävällisellä, rohkaisevalla äänellään.
— Mitä sinä tarkoitat, lapseni, kun sanot "ensin?" hän kysyi.
— Kun isäni ensin toi minut tänne.