— Kenties Saarasta tulee naurettavan rikas, hihitti Jessie.
— Hän on naurettava olematta rikas, Lavinia sanoa sävähdytti.
— Minä luulen, että sinä vihaat häntä, tuumi Jessie.
— En suinkaan, Lavinia tiuskaisi. — Mutta en usko olevan kaivoksia, jotka olisivat täynnä timantteja.
— Ihmistenhän täytyy kuitenkin saada timanttinsa jostakin, huomautti Jessie ja kysyi uudelleen hihittäen: Tiedätkö, mitä Gertrude sanoo?
— En, enkä siitä välitäkään, jos se koskee tuota siunattua Saaraa!
— Häntä se juuri koskeekin. Hän on nyt keksinyt, että hän muka on prinsessa. Sitä hän aina leikkii. Koulussakin. Hän sanoo oppivansa läksynsä paremmin sillä tavalla. Hän tahtoisi, että Ermengardekin olisi prinsessa, mutta Ermengarde sanoo olevansa liian lihava.
— Hän onkin liian lihava, ja Saara liian laiha. Taaskin Jessie nauraa hihitti.
— Hän sanoo, ettei se riipu siitä, minkä näköinen on tai mitä omistaa. Se riippuu vain siitä, mitä ajattelee ja tekee.
— Kai meidän täytyy sanoa hänelle "teidän kuninkaallinen korkeutenne", ilkkui Lavinia.