— Paras on olla maksamatta mitään, jollette tahdo antaa lahjoja tuolle nuorelle neitoselle, muistutti herra Barrow. — Ei kukaan muista teitä kuitenkaan. Hänellä ei ole pennin pyöreääkään, jota voisi sanoa omakseen.
— Mutta mitä minun pitää tehdä? kysyi neiti Minchin, ikään kuin hänen mielestään herra Barrow'n ilmeinen velvollisuus olisi ollut järjestää asia.
— Siinä ei ole mitään tekemistä, sanoi herra Barrow ottaen nenältään silmälasinsa ja pistäen ne taskuunsa.
— Kapteeni Crewe on kuollut. Lapsi on rutiköyhä. Te olette hänestä vastuussa. Te eikä kukaan muu.
— Minä en ole hänestä vastuussa, en nyt enkä koskaan!
Neiti Minchin ihan kalpeni kiukusta. Herra Barrow kääntyi lähteäkseen.
— Asia ei koske minua, hän sanoi välinpitämättömästi. — Barrow & Skipworth ei ole hänestä vastuussa.
— Jos kuvittelette, että voitte tyrkyttää hänet minulle, niin erehdytte suuresti! läähätti neiti Minchin. — Minut on ryöstetty ja petetty; minä heitän hänet kadulle!
Jollei hän olisi ollut niin raivoissaan, hän olisi pitänyt varomattomana sanoa näin paljon. Hänelle tyrkytettiin lasta, joka oli saanut kalliin kasvatuksen ja joka oli häntä aina harmittanut; hän menetti kokonaan mielenmalttinsa.
Herra Barrow meni levollisena ovea kohti.