— Minä en tekisi niin. Se ei näyttäisi hyvältä. Siitä syntyisi ikävä juttu, josta juorupuheet saisivat vettä myllyynsä. Oppilas kadulle ilman rahaa ja ilman ystäviä! Parempi on pitää tyttö ja käyttää häntä hyödykseen, kun hän tulee vanhemmaksi.
— Kyllä kai minä hänestä hyödyn! neiti Minchin huudahti katkerasti.
— Siitä olen varma, sanoi herra Barrow hieman häijysti hymyillen. — Hyvästi!
Hän poistui kumartaen ja painoi oven kiinni mennessään.
Neiti Minchin jäi seisomaan paikalleen useaksi minuutiksi tuijottaen oveen.
Kohta sen jälkeen neiti Amelia avasi oven, mutta peräytyi säikähtyneenä askelen huomatessaan neiti Minchinin muuttuneet, vihan vääristämät kasvot.
— Mitä on tapahtunut, sisar? hän kysyi.
— Missä Saara Crewe on? vastasi neiti Minchin tylysti.
Neiti Amelia hämmästyi.
— Saarako? hän kysyi änkyttäen. — Hän on tietysti toisten lasten kanssa sinun huoneessasi.