PRINSSI KEIJUJALKA
Kirj.
FRANCES HODGSON BURNETT
Englannista suomensi
Tyyni Tallgren
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1919.
PRINSSI KEIJUJALKA
I.
Olipa kerran, keijukaisten päivinä, kaukaisessa lännen maassa kuningaskunta, jonka nimi oli Tölppövalta. Se oli aika kummallinen maa monessa suhteessa. Ihmiset, jotka asuivat siellä, luulivat ensiksikin, että Tölppövalta on koko maailma; he luulivat, ettei Tölppövallan ulkopuolella ole maailmaa ollenkaan. Ja he luulivat, että Tölppövallan kansa tiesi kaiken mitä ikinä tietää voi, ja että kaikki mitä se ei tietänyt ei merkinnyt mitään.
Eräs totisesti hyvin tavaton ajatus oli päässyt yleiseksi Tölppövallassa. Siellä nimittäin vallitsi aivan erikoinen maku jalkojen suhteen. Mitä suuremmat jonkun ihmisen jalat olivat, sitä kauniimpana ja hienompana häntä pidettiin Tölppövallassa, ja mitä ylhäisempi ja jalosyntyisempi ihminen oli, sitä valtavammat olivat hänen jalkansa. Kuninkaan jalat olivat ihan kuin jättiläisen, samoin olivat kuningattaren, samoin nuorten prinssien ja prinsessojen jalat. Ei ollut koskaan sattunut, että moisen kuningasperheen jäsen olisi häpäissyt itseään syntymällä pienijalkaisena. No niin, voitte siis kuvitella kuinka kauheata ja nöyryyttävää oli, kun tuohon kuningasperheeseen kerran syntyi pieni poika, prinssi, jonka jalat olivat niin pienet ja hienot ja hentoiset, että niitä olisi pidetty pieninä muuallakin kuin Tölppövallassa. Suru ja hämmennys valtasi koko kansan. Kuningatar pyörtyi kuudesti päivässä, kuningas kiinnitti mustia nauharuusuja kruunuunsa, kaikki liput olivat puolitangossa ja hovi käytti surupukua. Tölppövaltaan oli syntynyt kuninkaallinen prinssi, jolla oli pienet jalat, eikä kukaan käsittänyt kuinka maa voisi kestää moisen surun!