»Tri Street pyytää, että ottaisin hoitaakseni erään hyvin tärkeän leikkaustapauksen, kohta kun pääsen irti täältä, 'erään kaikkein vaikeimpia ja mielenkiintoisimpia leikkauksia, mitä hän on koskaan suorittanut'. Niin hän kirjoittaa. Louiselta on kokonaista neljä sivua ja pelkkää lörpötystä.»
»Entä Campbell?» Bennett vilkaisi kolmanteen, jokseenkin paksuun kirjeeseen Lloydin edessä. »Hänhän näyttää kirjoittaneen enemmänkin kuin neljä sivua. Mitä hän sanoo? Onko sekin 'lörpötystä'?»
Lloyd sipaisi tukan ohimoiltaan taapäin.
»Hm — ei. Hänellä on tosiaankin jotakin sanottavaa. Mutta siitä emme nyt välitä. Ward, minun on nyt palattava kaupunkiin. Ethän sinä enää tarvitse sairaanhoitajaa.»
»Mitä sinä puhutkaan?» Bennett rypisti jälleen otsaansa ja kääntyi hänelle ominaisella käännähdyksellä katsomaan Lloydiin, niin että näki tämän karsastelematta.
Lloyd toisti, mitä oli sanonut, ja vastasi hänen väitteisiinsä:
»Nythän sinä olet melkein aivan terve, eikä olisi vallan oikein — tahdikasta minulta viipyä täällä enää tuntiakaan kauempaa, kuin on välttämättömän tarpeellista. Minä palaan kaupunkiin huomenissa tai ylihuomenissa.»
»Mutta minä vakuutan sinulle, että olen todellakin vielä hyvin heikko.
Olen poloinen, kurja, karille ajanut hylky.»
Hän koetteli yskiä oikein pahasti..
»Tuosta kuulet sen itsekin, ja yöllä oli minulla kova kuume, ja aamulla oli minulla niin surkeita kipuja täällä» — hän viittasi hämillään rintakehäänsä. »Pelkäänpä, että käyn uudestaan sairaaksi.»