»Älä puhu joutavia. Sinä luonnollisesti palaisit. Kaikkihan nykyään palaavat.»
»Ei palannut De Longkaan.»
»Niin, mutta sinä et ole De Long.»
Ja epäilys ja epätoivo sydämessään näki Lloyd miehensä olevan lopun päivää tavattoman hajamielinen ja ajatuksissaan. Lloyd ei sanonut mitään ja varoi häiritsemästä häntä. Hän antoi hänen olla yksikseen niin paljon kuin mahdollista, mutta Bennettin työpöydällä oli ikäänkuin sattumalta avattuna jonkin maantieteellisen seuran julkaisema lausunto vastaisten napatutkimusten mahdollisuuksista. Illallispöydässä Bennett vihdoin katkaisi pitkän äänettömyyden virkkamalla äkkiä — ikään kuin jonkin olemattoman keskustelun jatkoksi, mutta todellisuudessa jatkaen ääneen yhä omia syvällisiä ajatuksiaan:
»Kaikki riippuu tykkänään laivasta. Jos rakennat laivan, joka on kyllin vahva kestämään jään puserrusta, niin käy kaikki muu helposti.»
Lloyd sekotteli haukotellen välinpitämättömästi teekuppiaan ja vastasi:
»Niin, mutta sinähän sanot itse, että se on mahdotonta.»
Bennett rypisti miettiväisesti otsaansa ja rummutteli sormillaan pöytään.
»Panenpa vaikka veikkaa, että kykenisin rakentamaan sellaisen laivan.»
»Mutta eihän kaikki sentään riipu vain laivasta. Tarvitsee olla hyvä johtajakin. Kenen sinä tahtoisit panna johtamaan retkeä?»