»Mitä sinä sanot?» Makuusäkeissä viruvat miehet, jotka Adlerin huuto oli herättänyt, pyrkivät istualleen ja kuuntelivat.
»Valaanpyytäjiä», toisti Bennett hitaasti. »Missä? Minä en usko sitä», lisäsi hän ja pudisti päätään.
Adler oikein huojui mielenliikutuksesta.
»Kolme valaanpyytäjää», hän kertoi. »Aivan lähellä. Ne ovat työntäneet veneen veteen — ah, Jumala, kuulkaahan vain!»
Siitä ei voinut enää erehtyä — rannalta kuului todellakin höyrylaivapillin käheä vihellys. Eräs miehistä kohotti heikon hurraa-huudon. Koko teltta joutui kuohuksiin. Jälleen kajahti tuo käheä, pitkä vihellys.
»Mitä me teemme, kapteeni?» toisti Adler.
Kaikki huusivat toistensa suuhun.
Ferriss kävi joutuun Bennettin tykö ja koetti puhua melun halki.
»Kuulehan… kuuletkos, mitä sanon sinulle», hän karjui, »kaikki, mitä äsken kerroin — Lloydista — luulin näet — se on pelkkää erhetystä — et oikein ymmärtänyt —»
Bennett ei häntä kuunnellut.