»Arvelin olevan parasta antaa työn levätä tänä ainoana iltana», selitti hän Blixille kahtakymmentä minuuttia myöhemmin, kun he istuivat pienessä ruokahuoneessa, »niin sujuu huomenna paremmin. Katsotaanpa nyt mitä te pidätte viimeisestä luvusta.»
Blix oli ihastunut tähän »Viranomaisista huolimatta». Condy oli antanut hänelle viittauksia pääpiirteistä ja lukenut hänelle luvun toisensa jälkeen sitä myöten, kun hän sai ne valmiiksi.
»Se on parasta mitä te milloinkaan olette kirjoittanut, Condy, ja sen te kaiketi itsekin tiedätte. Siinä on arvattavasti virheitä, mutta niistä minä en hituistakaan välitä. Itse toiminta se on, joka kiinnittää mieltä. Ken on lukenut ensimmäisen luvun kullankaivajakapakasta ja Maanpakolaisten klubista, tahtoo kyllä jatkaa. Te luotte paraillaan tulevaa mestariteostanne, ja te onnistutte siinä myöskin.»
»Se on tuo samanaikainen sanomalehteen kirjoittaminen, joka tekee minusta pelkän töhrijän. Te ette voi aavistaakaan miltä tuntuu ryhtyä taas iltasella kirjoittamaan, kun on koko päivän kirjoittanut.»
»Niin, kunpa te vain pääsisitte tuosta sanomalehdestä eroon», sanoi Blix. »Te käytätte parhaat vuotenne ammattityöhön, ja nyt se vielä päälle päätteeksi haittaa teidän runoilemistanne. Minä olen varma siitä, että kertomuksenne siitä kostuisi, jos te pääsisitte vapaaksi sanomalehtiahertelusta. Ettekö te ole itsekin samaa mieltä?»
»Kyllä, te olette aivan oikeassa. Työni sujuisi varmasti paremmin», vastasi hän. »Mutta ne eivät tahdo antaa minulle lomaa. Minä kyselin sitä toissapäivänä toimittajalta. Ei, minä olen pakoitettu suorittamaan kummankin työn yhtä aikaa.»
»Emme huoli nyt puhua asioista. Te tarvitsette lepoa. Haluatteko pelata erän pokeria?»
He pelasivat tunnin verran, ja Condy hävisi tapansa nuukaan. Hänen huono onnensa oli kerrassaan hämmästyttävä. Kahden viimeksi kuluneen kuukauden aikana oli hän pelannut pokeria Blixin kanssa kolme neljä kertaa viikossa, ja joka kerta oli Blix voittanut.
Hän oli nyt oppinut pelaamaan yhtä hyvin ellei paremminkin kuin Condy. Hän saattoi melkein joka kerta sanoa, milloin Condyllä oli hyvät kortit kädessä, samalla kun hän säläsi oman asemansa läpäisemättömän välinpitämättömin ilmein.
»Montako haluatte ostaa?» kysyi Condy ja väisteli. »Minä seison.»